lauantai 17. maaliskuuta 2018

Ääh

Ei näytä muksua kiinnostavan vanhempiensa (ja koko tuttavapiirin) odottelu. Tänään 41+2, tiistaina sitten yliaikaiskontrolliin tsekkaamaan tilanne mikäli ei sitä ennen osoita minkään valtakunnan kiinnostusta ulkomaailmaan. Lähes kaikki kotikonstit on jo kokeiltu ja supistuksia kyllä tulee, mutta harvakseltaan eikä vielä kovin kipeitä. Tänään aamulla kokeilin tehdä kyykkyjäkin, mutta ne enemmänkin kuluttivat omia voimiani supistusten vahvistamisen sijaan, joten totesin että don't even bother. 

Ihmeen vähän on tullut jokojokojoko-kyselyitä, vaikka olen jo pidemmällä raskaudessa kuin suurin osa lähisuvustani ja -piiristäni, Tommilta vissiin kysellään enemmän.

Jonkun verran on noissa facebookin odotusryhmissä keskusteltu synnytyksen käynnistymisestä ja käynnistämisestä, ja aina joku tulee riehumaan että miksi täytyy hoputtaa ja että jatkuuko sama kiirehtiminen läpi vauvan elämän. Pistää vähän ärsyttämään, koska tuskin kellään on tarkoituksena mitään keskosta synnyttää ja kuitenkin (lääkkeellisessä) käynnistyksessä on aina omat riskinsä. Itsekin menin aamulla lukemaan yliaikaisuuden riskejä (itsellä siis torstaina lasketaan yliaikaiseksi) ja siellä oli mm. mainittu jopa kuusinkertaiseksi kasvanut todennäköisyys kohtukuolemalle kun istukan toiminta alkaa heiketä. Pieni paniikki sitten siitäkin, nää on vähän sellaisia juttuja joissa tieto lisää tuskaa.

Eilen illalla yritin psyykata itseäni siihen, että käynnistys ei välttämättä ole täyttä helvettiä, varsinkin jos kroppa on jo hiukan kypsynyt tulevaan koitokseen, mutta sain kuitenkin jonkinsortin paniikki-itkukohtauksen aiheesta. Ulvoin aivan räkä poskella että mua pelottaa, miks tää ei synny, olenko nyt jo epäonnistunut äitinä. Tommi vähän ihmeissään yritti rauhoitella ja lupasi että tänään kokeillaan vielä kaikkia kikkakolmosia joita haluan. Onneksi toinen meistä pystyy pitämään pään kylmänä vaikka toki ensikertalaisena molempia jännittää miten ja milloin alkaa tapahtua. 

Jooh, ei mulla muuta. Piti vaan saada nämäkin fiilikset talteen tämän kaiken turhautumisen keskellä. Jospa nyt siirtäisi ajatukset johonkin ihan muuhun, ainakin pari verhotankoa pitäisi asentaa kun aurinko herättelee aamulla yhä aikaisemmin. Ihanaa kun on kevät (vaikka ulkona onkin yöllä liki -10)!

2 kommenttia:

  1. Tsemppejä sinnepäin! <3 Pitkästä aikaa ehdin lukemaan blogeja, mukava oli kuitenkin lukea siun ja teidän kuulumisia, vaikka yliajalla oleminen ei varmasti hauskaa olekaan. :/ Muistan kun meiltäkin kyseltiin lapsen syntymisestä jo todella aikaiseen, vaikka meillä muksu syntyikin muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tavallaan ymmärrän ihmisten utelut mutta onhan se tosi rasittavaa sille raskaanaolijalle kun suurin osa alkaa muutenkin turhautua odotteluun siinä viimeisten viikkojen aikana o_O Kiitos (: <3

      Poista