maanantai 20. elokuuta 2018

Just nyt

Helteisen kesän jäljiltä sen kyllä huomaa.

Aamulla kiskaisee villasukat jalkaan kun menee keittämään itselleen kahvia ja lämmittämään muksulle maitopullon. Vaatekaapista löytyy muutakin päällepantavaa kuin ne samat sortsit, topit ja pikkumekot, joissa asui puolet kesästä. Pilvinen ja viileähkö päivä kutsuu ulkoilemaan huomattavasti enemmän kuin auringonpaiste ja hellelukemat. Ilma tuoksuu raikkaammalta, on helpompi hengittää.
Muistan kirjoittaneeni blogiin joskus siitä, etten osaa tammikuuta ajatella niinkään uuden alkuna vaan mulle se hetki on ehdottomasti elo-syyskuun taite. Liekö syynä se, että valtaosa aikuiselämästäni on kulutettu koulunpenkkiä enkä kolmen vuoden työssäolon jälkeenkään osaa ajatella, että elämä jatkuu jokseenkin samanlaisena vaikka vuodenaika vaihtuu. Nyt tietysti uutta boostia tuovat tuon jälkikasvun kanssa aloitettavat harrastukset - ja ilmoitinpa minä itsenikin tanssitunnille useamman vuoden tauon jälkeen!

Syksyisin muutoksenhalu kaivautuu luihin ja ytimiin, joskus se on vain uusi hiusväri tai huonekalujen erilainen järjestys, mutta tänä syksynä se taitaa olla jotain isompaa. Ehkä siihen liittyy myös se, että tänä syksynä mulla on elämässä ihan uusi rooli, olen äiti. Toki parisuhteessakin sai opetella ajattelemaan omaa nenäänsä pidemmälle, mutta nyt joutuu ihan uudella tapaa miettimään kaiken myös tuon mini-ihmisen kannalta. En edelleenkään tiedä mistä meidän pieni perhe löytää itsensä kuukauden-parin päästä. Pitäisi myös funtsia vähän jo sitä, milloin palaan töihin ja miten lapsen päivähoito järjestyy, ihan pientä ei kuitenkaan halua tarhaan laittaa. Paljon vielä avoimia kysymyksiä.
Ei kai tässä voi muuta kuin luottaa siihen, että asiat lutviutuvat tavalla tai toisella. Löydän oman tapani pitää huolta itsestäni, keksimme meidän tarpeisiimme sopivan asumisjärjestelyn ja kaiken keskellä osaamme nauttia pojan vauva-ajasta ja tehdä asioita yhdessä, perheenä. Koska, just nyt, se on tärkeintä.

maanantai 6. elokuuta 2018

Vauva 4kk

Kylläpäs aika taas rientää, helteinen heinäkuu tuli joko juoksenneltua siellä täällä hellettä paossa tai vanuttua visusti sisätiloissa - niin ikään hellettä paossa. Ei todellakaan ole mun kuppi teetä tällaiset lämpöasteet, mielummin ottaisin vaikka sen viimevuotisen epäkesän kuin useamman viikon tukahduttavan hellejakson. Minin puklailu on myös välillä lähtenyt ihan käsistä, toivottavasti nyt viilenevät ilmat + kiinteiden aloittaminen hiukan auttaisi tilanteen hillitsemiseen.

Käytiin 4kk-tarkastuksessa taas TYKSin kehitysseurantapolilla ja kaikki oli oikein mainiosti! Eeppu sai lääkäriltä kehuja iloisuudestaan ja fyssarillakaan ei ollut mitään negatiivistä sanottavaa. Saatiin taas "jumppaohjeita" mutta ilman suurempaa stressiä, käskivät luottaa siihen että vauvat oppivat tarvittavat motoriset taidot kun ovat siihen valmiita (:
- Paino 6520g (5715), pituus 64,5cm (63,6), pään ympärys 43,5cm (42,7)
- Korvikkeena edelleen Arla luomu sekä Semperin jauhe, 4kk-päivänä aloitettiin kiinteiden maistelu bataatilla. Ollaan edetty maisteluissa varsin maltillisesti, reilussa kahdessa viikossa testattu on bataatin lisäksi porkkana, avokado sekä päärynä.
- Puklailun vähentämiseksi ollaan kokeiltu myös maissivelliä sekä sakeuttajaa, eivät ole onneksi aiheuttaneet mahakipuja. Edelleen saa olla aika varovainen käsittelyssä syötön jälkeen.

- Vaipoissa siirryttiin kolmoskokoon kesä-heinäkuun taitteessa. Nyt on jätkä saanut sen verran massaa jalkoihinkin, että Liberojen lisäksi myös Muumin kolmoset ovat passelit.
- Vaatekoko 62-68, jännä kyllä monet kesäbodyt ovat kokoa 56 ja edelleen ihan hyvät. Tuntui ottavan jonkun kasvupyrähdyksen tässä helteiden aikana, joten pituuden puolesta joutuu 62-koon alaosia laittamaan syrjään isompien tieltä.
- Hampaita ei jäätävästä kuolaamisesta huolimatta ole vielä ilmestynyt.
- Nukkuu edelleen hyvin, yöt menee yleensä sillä yhdellä syötöllä. Hulinavaihe vaivaa enemmänkin päikkäreille mennessä ja aamulla herätessä, kun ei ikinä voi tietää miten päin poika punkasta löytyy :D
- Haluaa hirveästi tarttua kaikkeen ja huitoo vimmatusti otteen saadessaan. Kääntyminen kiinnosti ohikiitävän hetken ja nyt ei taas huvita yhtään. Kääntymisen sijaan sylissä ollessa punkee itseään joko istumaan tai jopa potkii jaloilla itseään "seisomaan". 
- Luonteeltaan pirtsakka ja sosiaalinen tapaus, hymyilee lähes poikkeuksetta kaikille, varsinkin naispuolisille. Pääsääntöisesti todella tyytyväinen vauva, kitinä viittaa yleensä nälkään, märkään vaippaan tai väsymykseen.
- Siirryttiin hiukan ennen 4kk-päivää vaunukopasta ratasosaan, tai ainakin hiljaksiin kokeillen. Nord Activeiden rinnalle ilmestyi myös Cybex Eezy S Twist -matkarattaat!
- Mini pääsi matkailun makuun tuossa heinäkuun alussa kun oltiin kaksi päivää Tukholmassa. Reissu meni hienosti ja nyt onkin kova suunnittelu seuraavaan reissuun.
- Heinäkuun alussa pakattiin vuokrattu ensisänky pois ja tilalle tuli isompi pinnis. Nukutaan kaikki kyllä edelleen samassa huoneessa kun muualla ei ole järkevää tilaa pojan sängylle. Hoitopöytä sen sijaan siirrettiin makkarista olkkariin.
- Käväisi myös ensimmäistä kertaa yökylässä mamman ja pappan luona, oli kuulemma mennyt todella hyvin (: Ensi viikolla vuorossa on todennäköisesti ensimmäinen yksinkyläily Paimion mummulassa, kun me mennään Tommin kanssa Happoradion keikalle.
 Heinäkuussa ei tullut käytettyä juuri muita vermeitä kuin tällaisia shortsipukuja, kuvassa oleva Polarn O Pyretin.

 Ensikosketus luonnonveteen Kokkilan uimarannalla. Lippis Mini Rodini, shortsipuku Lindex.

Tuossa jokin aika sitten liityin myös muutamalle lastenvaatekirppikselle facebookissa ja voi herranjestas kun karkasi mopo käsistä! Nyt on sitten laatikko täynnä mm. MiniRodinia, Gugguuta, Blaa'ta ja Kaikoa viileämpiä kelejä odottamassa. Tukholmassakin innostuin hiukan liikaa Rodinin liikkeissä ja epähuomiossa ostin kaksi bodya koossa 56/62, eivät siis todennäköisesti tämän hellejakson jälkeen enää mahdu Eepulle :D Mutta pojan serkuille löytyi tuliaisia ja tuossa viimeisessä kuvassa oleva lippis on ollut tehokäytössä - ja mahtuu muuten ensi kesänäkin!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Ristiäislahjat

Ah, nämä kuvat meinasivat unohtua arkistoihin, nimittäin Eepun ristiäislahjat. Monet tuoreet vauvaperheet varmaan tietävät sen fiiliksen kun vauvaroinaa tulee ovista ja ikkunoista, varsinkin jos lähipiirissä on viimeisen kymmenen vuoden sisällä syntynyt paljon lapsia. Siksipä olin iloinen kun moni kyseli ennen ristiäisiä mikäli meiltä löytyy ihan oikeasti tarpeellisia lahjatoiveita, ettei sitten tule ihan niin paljoa sitä ylimääräistä rompetta joka jää nurkkiin pyörimään. Ja paljon kivoja ja tarpeellisia juttuja poika saikin

Ensin vaatteet ja muut tekstiileihin luokiteltavat:
- Gugguun vaatesetti, jossa oli huppari ja kahdet housut kauniissa sinisen sävyissä sekä iiiiiiihana Mystic Licorice -kuosin body. Nämä olivat isompaa kokoa joten osa lähti lainaan serkkupojalle.
- Kaksi Cirafin yöppäriä. Pojan isomummi oli vahingossa ostanut kokoa 50, mutta onneksi oli lämmin alkukesä niin nämä pääsivät meidän hoikkeliinille käyttöön shortsimallisina ennen kuin lähtivät lainaan muutaman viikon päästä syntyvälle serkulle.
- Raidalliset Lundmyr of Sweden -pöksyt ja pipo.
- Matkailuaiheinen body.
- Pikku-Kånken, odotan niin paljon että vauvan mukana roudattava tavaramäärä vähenee ja saa pelkästään tällä lähteä liikenteeseen!
- Kaikon housut ja Mini Rodinin sukat punaisissa sävyissä.
- Lässigin turkoosi harsosetti, nämä ovat mukavan isoja niin ollaan kesällä käytetty peittona.
- Sirkusaiheinen lakanasetti juniorikoossa.

Ja sitten tavarat:
- Plaston neonpinkki-musta kuorma-auto (kenenköhän valitsema väri köh köh :D)
- Design Lettersin kirjainmuki ja Muumi-emalimuki
- Purulelu ja lautaspidike
- Peltorin kuulosuojaimet
- Kummilusikkana Kalevalan Mesikämmen
- Ässät-tutti (älkää edes kysykö...)
- Suuri iltasatukirja, Kukonpojan iltasatu sekä Kirja perheestäni
- Pingviini-ruokalappu (yllättävää kun meistä kyse ;))
- Aventin itkuhälytin
- Käsintehty värikäs pehmomato

Todella hyviä lahjoja mun mielestä, paljon sellaista joille on pitkään käyttöä ja vaatteitakin monessa eri koossa. Voisi muuten alkaa hahmottelemaan vauvavuoden hyödykkeet ja turhakkeet -postausta ja kirjoittaa sellaisen yhteenvedon vaikka tuossa puolen vuoden kohdalla syyskuussa. Myös lastenvaatepohdintaa on ollut ilmassa viime aikoina, niitäkin voisi jossain kohtaa jäsennellä blogiin asti. Onneksi on sisko joka tietää aiheesta jos ei ihan kaikkea niin ainakin paljon ;)

P.S. Mini menee perjantaina ekaa kertaa yökylään, iiks iiks! Tosin asia taitaa olla kriittisin ISÄLLE eikä äidille tai vauvalle.... :D

P.P.S. Sunnuntaina suuntana Tukholma!

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Vauva 3kk

Kesäkuu on mennyt melkoisella ryminällä ohitse. Toisaalta tuntuu ettei ole tehnyt mitään ja toisaalta taas on ollut koko ajan jossain liesussa. Tommilla on tänään viimeinen työpäivä ennen kesälomaa ja sitten onkin kokonaiset kolme viikkoa kun arkipäivien aamuherätykset eivät ole pelkästään mun vastuulla, jei! Kauheasti jo suunnitelmia lomalle, heti ensimmäisenä mm. käynti poliisilaitoksella pojan passihakemuksen tiimoilta ja vähän rymsteerausta kotona, Eeppu kun siirtyy "omaan" huoneeseen ja vähän isompaan sänkyynkin.

Mutta anyways, tässäpä yhteenveto minin kolmannesta kuukaudesta vattan tällä puolen. Neuvolassa käytiin siis kolmen kuukauden + yhden viikon iässä.
 Body Nosh / housut Lindex / töppöset saatu lahjaksi

 - Paino 5715g (4755), pituus 63,6cm (58,8), päänympärys 42,7cm (41)
- Imetys loppui muutama viikko takaperin. Jäpikkä kun vetelee hirsiä yöt läpeensä niin maidontuotannolle otollisten yöimetysten vähennyttyä hupeni maidontulo lähes kokonaan. Lisäksi tyypillä alkoi nälkä iskeä varsin yllättäen ja siinä kohtaa ei rinnasta tulevat pari tippaa kauheasti kiinnostaneet. Noh, 2,5kk osittaisimetystä näillä leikatuilla "et-tule-ikinä-imettämään" -tisseillä, taputan itseäni olalle ja totean että well done (:
- Korvikkeena edelleen Arlan luomu, välillä käytössä myös Semperin jauhe. Pullolempparit MAMin koliikkipullot, käytössä myös pari Philips Aventia ja Ainua sekä yksi Life Factory (en oikeen tykkää, tarttis myydä pois). 
- Vaipoissa käytetään 2-kokosia pois isompien alta, jemmaan ostettu Libero Newbornia sekä Comfortia koossa 3.
- Nyt on vihdoin laitettu 50-kokoiset vaatteet pois ja osasta 56-kokoakin jää lahkeet lyhyiksi :D Muutamia 62 otettu käyttöön.
Tämä H&M:n 62-kokoinen setti on aika höhlä, body on just passeli mutta housuissa on vyötäröllä useampi sentti väljää. Jos housut olisivat sopivat niin body olisi ihan ylitiukka. Makes sense? Mutta on se niiiin söpö!

- Nukkuu edelleen mainiosti, nukkumaanmeno on aikaistunut 20 - 20:30 ja siitä painaa yhtä soittoa noin aamuviiteen. Syötön jälkeen nukkuu vielä noin puoli kahdeksaan.
- Harjoittelee kovin asioihin tarttumista. Vielä joutuu vähän asettelemaan purulelua yms käteen, mutta lelumatolla ollessaan saa välillä napattua kiinni leluista vimmatun huitomisen lomassa.
- Käännähti ympäri 2,5kk iässä, luulen että osittain vahingossa kun pääsi piknikviltillä "alamäkeen". 3kk-päivän tienoilla käännähti useaan kertaan mahalta selälleen, mutta sekin touhu loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. 
- Syö tuttia yleensä nukkumaanmennessä, päivisin suuhun eksyy useimmiten oma nyrkki. Vielä ei kuitenkaan ole hampaita näkynyt, mutta merkkejä siitäkin on ollut jo useamman viikon.
Body Tutta (äp) / housut Lindex / sukat lainassa

Muutaman viikon päästä voikin aloittaa jo kiinteiden maistelut, hui jee!

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Vauva 1kk & 2kk

Morjensta pöytään ja hyvää alkanutta (viileähköä o_O) kesäkuuta! Melkoinen säänmuutos helteisen toukokuun jälkeen, mutta eiköhän me vielä saada nauttia auringosta, kesähän on virallisesti vasta alussa. Ellei sitten perinteisesti juhannusta vietetä pipo päässä ja villasukat jalassa, saa nähdä. Itselle kuitenkin tämä hiukan viileämpi sää on enemmän kuin tervetullut, nukkuu poikanenkin paremmin päikkäreitä ja on helpompi pukea tuo kylmäraajainen tapaus pelkäämättä että ihan läkähtyy.

Ajattelin rustailla tänne ylös aina kuukausittain pojan kuulumisia, samaan tapaan kuin siskoni omasta jälkikasvustaan, jotta jää itsellekin muistiin nämä hiukan hämärän peittoon jäävät vauvavuoden etapit. Tässä kuussa saavutetaankin jo 3kk ikä ja ensi kuussa saisi periaatteessa alkaa maistella kiinteistä, jehna miten aika suorastaan lentää! Vauva on samaan aikaan niin kovin iso ja niin kovin pieni, että välillä ihan pysähtyy ihmettelemään tuota kasvavaa ja oppivaa ihmisenalkua.

Poika 1kk
 
Body Littlephant / pöksyt Papu / sukat Converse (kaikki lainassa siskon muksuilta)

- Saavutti neljän viikon iässä 18.4. vihdoin syntymäpainonsa, meni jopa ohi muutamalla grammalla. paino 3955g (3930), pituus 55,7cm (53), pään ympärys 38,7cm (37,2).
- Osittaisimetyksellä, lisämaitona Arlan luomukorvike, yöt pelkällä rintamaidolla.
- Vaippoina Libero Newborn koko 2.
- Vaatekoko 50-56.
- Nukkuu yöt todella hyvin omassa pinniksessään meidän makkarissa, iltamaito 21-22 aikoihin ja herää vasta aamuyöstä syömään.
- Ottaa katsekontaktia sekä ihmisiin että leluihin, viihtyy suht hyvin Tripp Trappin newborn-istuimessa.
- Peikkotukan seasta löytyy aika reippaasti karstaa, sitä rapsutellessa...!
- Menopeleinä harmaat Nord Active -yhdistelmävaunut sekä sininen Cybex Cloud Q -kaukalo.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ristiäiset juhlittiin varsin aurinkoisen äitienpäiväviikonlopun lauantaina. Silloin seitsemänviikkoinen Eeli-poikamme kastettiin Mynämäen kirkossa, jossa allekirjoittanut on saanut saman toimituksen 30 vuotta sitten ja kummeiksi lupautuivat siskoni sekä meidät ystävät Sini ja Mikko. Mini oli muuten aika nätisti mutta päätti sitten puklata Mikon takinhelman kautta lattialle, läiskähdys vaan kaikui kirkon kiviseinistä kesken toimituksen :D Nooh, pienten lasten kanssa aina sattuu ja tapahtuu, Tommin kummitäti ojensi nenäliinan jolla saatiin puklu siivottua lattialta ja siskoni kipaisi sakastista hakemassa harson pojan ja kummisedän siistimistä varten.
Body  Kappahl / housut & henkselit Name It / rusetti mun hiuspinni / tossut FMAM (siskon kuopukselta lainassa, mutta tippuivat jalasta niin vaihdettiin "tennarisukkiin")

Kakkukahvit nautittiin kirkon viereisen Yhteiskoulun tiloissa, ennen kahvitarjoiluja kerroimme vieraille nimen valinnasta ja serkkuni esitti äitinsä miesystävän kitarasäestyksellä Juha Tapion kappaleen Sydän jota rakastan sekä Anna Puun Mestaripiirroksen. Esitys oli varsin ihana ja varsinkin ensimmäisen kappaleen aikana sain pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmista, kun kyseistä kappaletta kuunneltiin aikalailla repeatilla pojan ensimmäiset elinviikot. Kahvittelujen jälkeen pienemmällä porukalla jatkettiin vielä Mynikseen saunomaan, Tommi oli tehnyt pari ristiäisoluttakin 8)

Poika 2kk
Body H&M / housut Name It / sukat Converse
 
Body Tutta (äp) / housut Papu / sukat Converse

- 22.5. TYKSin kehitysseurantapolilla mitattu 4755g ja 58,8cm, py 41cm
- Ensimmäinen annos rotarokotetta annettu 4.5.
- Kannattelee aika hyvin päätään sylissä ollessa, mutta vatsallaan ei vielä jaksa pitkiä aikoja treenailla (kuten kuvasta näkyy...). TYKSistä saatiin ohjeeksi treenata joka päivä sekä pyyherulla kainaloiden alla että ilman apuvälineitä. Harjoittelun mielekkyys suoraan verrannollinen senhetkiseen vireystilaan...
- Vaatteista menee edelleen 50-koko, tosin lahkeiden ja hihojen pituus alkaa loppua ja bodyissa tarvitaan jatkopalaa (ekan kuvan sydänbody). Kaikki 56-kokoiset sentään saatu käyttöön ja muutamia kesävaatteita on koossa 62.
- Vapun tienoilla alkoi hymyillä ja ristiäisten jälkeen alkoi höpöttely.
- Tripp Trappissa ja Skiphop-lelumatolla huitoo ja mölisee värikkäille, rapiseville ja heliseville leluille.
- Imetys vähentynyt, koska nukkuu yöllä niin pitkän pätkän että herättyään kaipaa korviketta nälkäänsä.
- Säännöllinen vuorokausirytmi alkanut muodostua, nukkuu aamupäivällä pitkät päikkärit ja iltapäivällä/alkuillasta parit lyhyemmät. Yöunille menee yhdeksän maissa.
- Ei nuku kaukalossa ellei auto ole liikkeellä, joten pidemmillä kaupunkireissuilla aina vaunukoppa mukana. Kaukalossa myös hikoilee huomattavasti normaalia enemmän.
- Päässä edelleen karstaa, aina löytyy uutta tuolta pehkon seasta vaikka luuli saaneensa kaiken pois.

Piti välillä oikein pysähtyä miettimään että missä vaiheessa mikäkin asia on tapahtunut, tuntuu että vähän kaikki on tullut mukaan "just äsken" mutta onhan esim. hymyjä saatu ihastella jo yli kuukauden päivät (: Ensimmäinen ulkomaanmatkakin on varattuna heinäkuulle, aloitetaan rauhallisesti tuosta länsinaapurimme pääkaupungista ja matkatkin taitetaan laivalla niin saa huoletta matkustaa vaunujen kanssa. Googlailin eilen matkustusvinkkejä pienen vauvan kanssa ja aloin jo alustavasti pohtia ensimmäistä lentomatkaakin... ;)

torstai 17. toukokuuta 2018

Synnytyskertomus pt. II (osastolla)

No niin, jospa muutaman sanan vielä runoilisi osastolla olosta ja toipumisen ensiaskelista.

E oli tosiaan ensimmäiset elinvuorokautensa keskolassa rajun alun takia. Oli hurjaa kun sellaisella pienellä rääpäleellä meni piuhoja siellä täällä ja kanyyli löytyi sekä kämmenselästä että otsasta, oli kuulemma saanut antibioottia sekä kipulääkettä kun aristi niin paljon sitä imukupista tullutta pahkaa. Kuulin myös jälkikäteen hoitajilta että poika oli ollut todella ärtynyt ensimmäiset tunnit nopeasta toipumisesta huolimatta, mutta rauhottui kuulemma heti sen jälkeen kun oli päässyt ekaa kertaa mulle ihokontaktiin (: Mä olin vielä aivan kuollut, joten pääsin lepäilemään samalle osastolle johon olin tullut käynnistykseenkin ja Tommikin lähti kotiin suihkuun ja päikkäreille.

Osastolla hoitajat kyselivät multa imetyksestä ja sanoin että asia on mulle edelleen mysteeri, joten kokeiltiin käsinlypsämistä ja olin ihan äimänä kun kummastakin rinnasta saatiin pari tippaa tiristettyä. Sain ohjeet sähköpumpun käyttöön yms. jotta saataisiin maidontuotanto käyntiin vaikka vauva ei ollutkaan vierellä koko ajan. Kävin ilmeisesti jotenkin niin ylikierroksilla etten pystynyt hetkeksikään torkahtamaan, joten siinä juttelin yhden meijän vauvaryhmän äidin kanssa (hänen poikansa oli myös keskolassa) ja söin lounasta, jonka jälkeen lähdin hieman haparoiden hipsimään kohti keskolaa. Poika olikin juuri hereillä niin sain ottaa hänet heti syliin ja torkuttiin supermukavassa nojatuolissa ehkä puolisen tuntia. Keskolan hoitajan kanssa kokeiltiin myös ensimmäistä imetystä, oli aika villi tunne kun yhtäkkiä E sai kunnon otteen ja alkoi imeä! Mä taas hormonipäissäni itkeä pillitin ja sain soperrettua hoitajalle että voisiko hän ottaa kuvan todisteeksi tästä jos jostain syystä jääkin myös viimeiseksi kerraksi... Imetyksen jälkeen mä lähdin taas osastolle ja käytiin alkuillasta vielä Tommin kanssa yhdessä keskolassa, Tommi pääsi vaipanvaihtohommiinkin. Illalla kun kaaduin osaston sänkyyn niin olin ollut hereillä aikalailla 40h niitä muutamia torkkuja lukuunottamatta.
Torstaiaamulla herätessä oli melko höperö olo. Pikkuhiljaa aivot kasailivat edellisten päivien tietoja kokonaisuudeksi, tajusin olevani TYKSissä, mulla ei ollut enää raskausmahaa (ainakaan ihan niin isoa) ja totesin, että mulla on vissiin poikavauva samassa rakennuksessa :D Tommikin laittoi heti aamusta viestiä että "Onko tää totta, onko meillä poika?". Mulla oli edelleen jokseenkin jyrän alle jäänyt olo, mutta lähdin taas heti aamupalan jälkeen E:n luokse, harjoiteltiin taas imetystä ja vaipanvaihtoa. Pojalle oli myöhään edellisenä iltana laitettu nenämahaletku ja kuulemma yöllä oksentanut ruskeaa limaa, oli siis ilmeisesti hörpännyt vähän lapsivettäkin jossain kohtaa. Onneksi muuten osoitti koko ajan piristymisen merkkejä, käsien hienomotoriset spontaanit liikkeet olivat lisääntyneet ja oli selvästi ottanut Tommiin katsekontaktia.

Perjantaina singahdin heti aamusta keskolaan, sillä yhdeksältä oli lääkäreiden kierros niin menin kuuntelemaan heidän mielipiteensä pojan voinnista kun se keskiviikkoaamuinen selostus oli jostain syystä mennyt vähän ohi... Meinasin taas torkahtaa siinä supermukavassa nojatuolissa vauva sylissä istuen kun lääkärit pamahtivat paikalle ja ensitöikseen kysyivät multa miten E:llä menee. Hetken jouduin keräilemään aivosoluja kasaan, jotta sain selitettyä edes jotain järkevää ja lopputuloksena lääkärit totesivat etteivät näe estettä sille että mini pääsisi vielä saman päivän aikana mun kanssa yhdessä osastolle. Mua jännitti se tosi paljon, kun tuo oma toipuminen oli vielä todella kesken ja varsinkin kaikki istumiset ja sänkyynmenot tuottivat vielä vaikeuksia epparihaavan takia. Perjantaina alkuillasta siis kerättiin taas mun kimpsut ja kampsut, siirryttiin synnytysvuodeosasto 2:lle ja odoteltiin että osaston lastenhoitaja käy pojan hakemassa meidän luokse.
Tommin lähdettyä ja mun syötyä iltapalaa pyysin hoitajaa auttamaan vauvan mun paidan sisälle ihokontaktiin, pienen iltaimetyksen jälkeen nukahdettiin molemmat. Yöllä piti soittaa hoitaja paikalle kun en pystynyt yksin nousemaan ylös vauva kainalossa ja E:nkin oli tarkoitus saada lisämaitoa imetysten lisäksi. Osastolla sanottiin, että ei tarvitse syöttää x tunnin välein vaan mennään pitkälti vauvantahtisesti, mutta pojalla oli paino laskenut sen verran että imetyksen yhteydessä tehtävien syöttöpunnitusten perusteella päätettiin että noin kolmen tunnin välein olisi hyvä antaa lisämaitoa. E vaan oli niin hyvä nukkuja että välillä vähän venähti nuo välit :D
Oli sopivasti viikonloppu niin Tommi vietti paljon aikaa meidän kanssa ja otti vetovastuun vaipanvaihdoista sekä pulloruokinnasta, ilmeisesti musta näki kilometrien päähän että oon edelleen ihan romuna synnytyksestä. Muutamia vieraitakin kävi ja viikonloppu kului nopeasti. Maanantaiaamuna vauvasta otettiin verikokeita ja fysioterapeutti tuli tarkistamaan näkyykö vielä merkkejä hapenpuutteesta. Saatiin lähete kehitysseurantapoliklinikalle kun poika on kahden kuukauden ikäinen (eli ensi viikon alussa, jaiks!) ja ennen puoltapäivää oli vielä lastenlääkärin tarkistus. Olin sanonut Tommille että ottaa kaukalon ja kotiutumisvaatteet mukaan ihan varmuuden vuoksi ja niin me päästiinkin maanantaina yhdessä kotiin koko poppoo (:
Nyt on tosiaan vajaat 2kk harjoiteltu elämää kolmihenkisenä perheenä, ristiäisetkin juhlittiin äitienpäivän aattona. Melkoiset helteet pukkas jo tähän toukokuulle, normaalisti varsin hyväuninen jäpikkä on tässä viime päivät nukkunut sellaisia 20-30min pätkiä päikkäreitä. Onneksi torppa pysyy siedettävän viileänä ja yöt nukutaan pääsääntöisesti hyvin. Ja yllättävän hyvin olen pärjännyt kaksin E:n kanssa, onneksi mulla on lähipiirissä muitakin äitiyslomalaisia tai muuten vapaallaolijoita niin aina on saanut seuraa kun on liikenteeseen lähtenyt. Tommin siskokin jää kesäkuun alussa pois töistä, heidän kuopuksensa on määrä syntyä heinäkuussa. Mahtavaa kun E:llä on puolen vuoden säteellä sekä vanhempi että nuorempi serkkupoika ja muutenkin rakastava suku ympärillä. 

Nyt menee niin siirappiseksi että taidan lopetella ja syödä lounasta kun tuo muksu näyttää nukkuvan yllättävän hyvin, löytyi vaunuille tarpeeksi viileä spotti kellarin ovenpielestä, siihen ei aurinko pääse oikein missään kohtaa päivää paistamaan ja lämmittämään :D

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Synnytyskertomus

Nyt kun mini on kolmen viikon ikäinen ja arki alkaa tasaantua pikkuhiljaa niin olen ehtinyt jotenkin prosessoida tuon maaliskuisen kokemuksen, joka ei mennyt about yhtään niin kuin olin suunnitellut ja päättyikin siihen että vauva lähti tehon kautta keskolaan ottamaan vähän vauhtia elämänsä alkutaipaleelle. Varoituksena, että postaus on aivan megapitkä ja hyvinkin yksityiskohtainen, lukeminen omalla vastuulla (varsinkin mikäli vasta harkitset raskautumista :D).

Menin siis tiistaiaamuna 20.3. TYKSiin yliaikaiskontrolliin, jonka toki tiesin hyvin suurella todennäköisyydellä tarkoittavan synnytyksen käynnistystä. Viikonlopun supistukset olivat sentään jotain vähän tehneet niin saatiin homma käyntiin ballongilla eikä tarvittu lääkkeellistä avitusta. Lääkäri teki myös pikaisen kokoarvion vauvasta ja olin iloinen kuullessani että mitään viisikiloista järkälettä sieltä ei pitäisi olla tulossa. Jäin siitä osastolle ja ajattelin pysyä aktiivisena saadakseni synnytyksen kunnolla käyntiin, ballongin kanssa istuminen oli vaikeaa joten oli sinänsä helppo pysyä pystyasennossa. Parin tunnin välein piti käydä käyrillä tsekkaamassa vauvan vointia, ja siinä iltapäiväyhden jälkeen käyrillä maatessani supistukset alkoivatkin yhtäkkiä suht napakoina, kaksi tuntia ballongin laiton jälkeen. Oli aika vaikea ottaa supistuksia vastaan makuuasennossa, joten sain myöhemmät kerrat hengailla seisten, kunhan varoin sotkeutumasta johtoihin. Mulla oli sellainen pieni nystyräinen hierontapallo mukana ja sen puristaminen kämmenissä sekä lantion keinuttelu auttoivat supistuskipuun parhaiten.
 Iltapäivällä vielä hymyilytti

Tommi tuli töiden jälkeen seuraksi ja puoli seitsemän jälkeen totesin että mulla on jalat aivan väsyneet siitä tuntikausien steppaamisesta, pakko mennä hetkeksi sängylle lepäilemään. Olin iltavuoron hoitajilta saanut myös lämpögeelipussin, sen pitäminen alavatsalla supistuksen aikana oli myös suuri helpotus, joten uskalsin mennä makuuasentoon. En ehtinyt siinä makoilla edes puolta tuntia kun vatsassa tuntui pari poksahdusta ja lapsivedet pläjähti siihen sairaalasängylle. Se oli nimenomaan sellainen jenkkileffojen "my water just broke" -hetki ja Tommi olisi aika pahasti ollut tulilinjalla jos mulla ei olisi ollut housuja jalassa :D

Paikalle kutsuttu hoitaja sitten totesi että vesi on vihertävää ja lähti soittelemaan synnärille että onko parempi mennä sinne seurantaan, vauvan sykkeet olivat kuitenkin edelleen normaalit. Vesienmeno sai myös supistuksista tuplasti kipeämpiä, olin edeltävien luullut olevan kovia joten kivun voimakkuus pääsi vähän yllättämään. Ballonkikin napattiin siinä samaan syssyyn pois, oli ilmeisesti tipahtanut kohdunsuulta jo aiemmin mutta jostain syystä ei ollut tullut ulos asti. Tässä vaiheessa siis nelisen senttiä auki, mutta lapsiveden värin ja supistusten vahvuuden perusteella mut lähetettiin saliin, jossa oli myös paremmat mahdollisuudet kivunlievitykselle.

Saliinmennessä Tommi pyysi myös mun siskon paikalle, koska noh, lähisuvussa on nähty niin nopeita synnytyksiä että ajateltiin ettei tässä kauaa nokka tuhise ja vauva on ulkona vielä saman vuorokauden puolella. Kello oli tässä vaiheessa jossain kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä. Ehdittiin salissa nopeasti nähdä iltavuoron kätilö kunnes tuli vuoronvaihto ja yövuoron kätilö tuli esittäytymään. Olen kuullut kauhutarinoita joistain synnärin työntekijöistä mutta ah, mulle osui aivan ihana nuori kätilö kohdalle! Vaikka mä siinä puhisin aika tiukkojen supistusten keskellä niin kätilö-Elinan kanssa jutskailtiin ja heitettiin läppää, ja siinä ohessa ehdotti mulle erilaisia kivunlievityskeinoja. Ensimmäisistä ilokaasuhönkäyksistä tuli vähän pöhnäinen olo ja sanoinkin siinä että fiilis on kuin Lyni-illan jäljiltä. Kävin jossain kohtaa suihkussakin, mutta palelin niin kauheasti että halusin vaatteet takaisin päälle. Supistukset olivat siinä 22-23 aikaan niin pitkiä ja kipeitä, että edelleen arvuuteltiin tuleeko vauvasta kalat vai oinas.


Puolenyön jälkeen meikäläistä ei kauheasti enää naurattanut. Kovat supistukset olivat kestäneet yli viisi tuntia eivätkä olleen avanneet kohdunsuuta juuri yhtään siitä 4-5 sentistä jossa oli ollut saliin siirryttäessä. Vedin ilokaasua kuin viimeistä päivää, sen vuoksi myös mun suuta kuivasi ihan järkyttävästi ja kaikki supistusten väliset hetket Tommi antoi mulle vettä tai mehua. Tajusin vasta jälkikäteen siskon kanssa jutellessa että vedin oikeasti varmaan kolme litraa nestettä naamariin siinä n. kuuden tunnin aikana o_O Jossain yökahden aikoihin oon alkanut vinkua epiduraalia, kun supisti niin tiheään etten saanut hetkeäkään levättyä ja pelkäsin että ponnistusvaiheessa multa ei sitten löydy enää voimia. Tovin vielä kätilö kannusti selviämään ilokaasun, lämpögeelipussin ja tens-laitteen turvin, mutta kun en vieläkään ollut sitä kuutta senttiä enempää auki niin vihdoin 3:24 sain epiduraalin, jonka kanssa ehkä torkahdin, tai ainakin vajosin johonkin suloiseen kivuuttomuuskuplaan.

Yhtäkkiä havahduin siitä kuplastani kun saliin alkoi ilmestyä lisää väkeä ja tokkuraiset aivoni nappailivat ilmasta sanoja "imukuppi", "leikkuri", "sektio". Menin jonkinasteiseen paniikkiin, mutta onneksi sisko otti tilanteen haltuun ja rauhallisesti väänsi mulle rautalangasta mikä on homman nimi, vauvan sykkeet oli sen verran laskussa että ponnistaminen olisi aloitettava aikalailla heti. Imukuppi ja episiotomia oli mun synnytyspelkojen kärjessä heti sektioon joutumisen jälkeen, mutta tietty päämääränä oli sillä hetkellä ainoastaan saada mukula ulos elävänä. Kohdunkaulaa oli vielä pieni reuna jäljellä, joten lääkäri työnsi käsin sitä pois tieltä mun ponnistaessa pelkän paineentunteen ohjaamana, olinhan saanut epiduraalin vain puolisen tuntia aiemmin niin en tuntenut juuri mitään vyötäröstä alaspäin. Tuntui että aloin ponnistaa ilman että vauva olisi vielä lähelläkään synnytyskanavaa, ja yksi hoitaja jopa painoi mua mahan päältä aina kun ponnistin. Tähänastisessa elämässäni en ole kokenut mitään niin turhauttavaa kun kokoan kaikki voimani ja puserran minkä ikinä jaksan, ja sitten joku sanoo "hyvähyvä, pää on melkein jo ulkona". Siinä hetkessä mietin että halkaiskaa mut tai jotain, en jaksa enää, mutta jotenkin vaan apinanraivolla puski eteenpäin vaikka tuntui että päästä poksahtaa kohta joku verisuoni.

Vain 22 minuutin (joka tuntui noin viikolta) ponnistamisen jälkeen klo 4:34 näin jalkojeni välissä makaavan harmahtavan mötkäleen joka ei päästänyt pihaustakaan. Tuijotin vauvaa ja ympäröivä huone pimeni ympäriltä, olen kuulemma kysynyt sukupuolta ja sitten hätääntynyt miksei se rääkäise. Muistan miettineeni että nyt et jumalauta kuole etten mä tehnyt tätä kaikkea turhaan. Hoitohenkilökunta siinä antoi meidän rauhassa ihmetellä vastasyntynyttä poikaamme, joten joku aivosolu päässäni ymmärsi että ei tässä ilmeisesti mitään hengenhätää ole. Hetken päästä kuitenkin sanoivat vievänsä pojan virkoamaan, Tommi lähti mukaan ja mä en jaksanut juuri muuta miettiä kuin että saatana mikä työmaa. Jännä kyllä, tässä vaiheessa en mitenkään panikoinut vaikka tosiaan tulokkaasta ei salissa saatu irti muuta kuin pari pihausta eikä kukaan osannut sanoa miksi oli joutunut ahdinkoon tai kuinka kauan ehti kärsiä hapenpuutteesta. Juttelin lääkärin kanssa siinä jo samalla kun hän ompeli episiotomian jatkeeksi tullutta pientä repeämää, kauheasti en keskustelusta muista mutta mulle oli tärkeintä kuulla, että itse en olisi mitään voinut tehdä eritavalla, ja sain kehuja siitä miten hyvin tsemppasin vaikka olin varmasti todella uupunut.

Jälkeiset tulivat aika helpolla ja istukka oli kuulemma täydellinen, kohtukin lähti supistumaan hyvin. Olin valvonut aikalailla vuorokauden, mutta ilmeisesti jossain hormonikuohussa höpöttelin kätilö-Elinan kanssa mm. tatuoinneista siinä kun hän tikkasi mun epparihaavaa kiinni. Aika pian yksi hoitajistakin tuli kertomaan että poika alkoi pian keskolaan pääsyn jälken hengittää itse, ei siis ensimmäisen vartin happikaappihoidon lisäksi tarvittu edes happiviiksiä. Jonkin ajan kuluttua myös Tommi tuli takaisin ja kertoi pienokaisen availleen jo silmiäkin ja että oli päässyt syöttämään häntä tuttipullolla. Oli aika pöllämystynyt olo kummallakin, ihmeteltiin vain että onko meillä oikeasti vauva ja ONKO SE OIKEASTI SIIS POIKA :D Tommi näytti mulle myös ottamiaan kuvia, vauvalla oli kasvot ihan turvoksissa ja muutenkin näytti "vieraalta", mutta tärkeintä oli nähdä ja kuulla että suurin hätä oli ohi. Saatiin myös kuulla, että mikään ei viitannut pidempään hapenpuutteeseen ja että poika lähti kaikinpuolin toipumaan hämmästyttävän nopeasti. Apgar-pisteitä tosin ei herunut kuin 3/4/4, mutta olisi voinut mennä huonomminkin...

1. vaiheen kesto 08:57
2. vaiheen kesto 00:22
3. vaiheen kesto 00:16
Yhteensä 09:35

Saatiin aamupalaa ja mä kävin pikaisesti suihkussa, kun odoteltiin että osastolta tullaan mua hakemaan. Olin vielä aika heikossa hapessa, enkä olisi mitenkään päin pystynyt istumaan pyörätuolissa, että tulivat sängyn kanssa ja mietittiin milloin pääsen vihdoin pojan luokse. Toinen hoitajista sitten keksi soittaa keskolaan ja kysyä voidaanko siinä samalla reissulla pyörähtää siellä, jotta meidän ensikontakti ei venähtäisi niin pitkälle. Poika olikin onneksi avohuoneessa jossa ei sillä hetkellä ollut muita vauvoja niin mut saatiin sängyn kanssa kärrättyä paikalle. Olin ehtinyt jo murehtia että tunnistanko oman vauvani ja vielä enemmän että tunnistaako hän mut äidikseen, ja mua jännitti ihan hirveästi koko sen matkan synnäriltä keskolaan. Juuri kun päästiin perille niin kuulin rääkäisyn, sanoin heti että tuo taitaa olla meidän vauva ja aloin itkeä ihan holtittomasti. Keskolan hoitajat asettelivat pojan mun paidan sisään ja mä vaan paruin onnesta, tälläkin hetkellä nousee kyyneleet silmiin sitä hetkeä muistellessa.
Oltiin keskolassa yhteensä puolisentoista tuntia, siitä ajasta nukuin poika kainalossa varmaan tunnin. Paikalla oli myös lastenlääkäreitä kertomassa pojan tilanteesta, mutta meille ei Tommin kanssa kummallekaan jäänyt hirveästi muistikuvia - paitsi tärkein tieto että poika on niin hyvässä kunnossa kuin tuollaisen maailmaansaapumisen jälkeen voi olla.

Huh, pakko ehkä jättää loput sairaalahöpötykset seuraavaan postaukseen, kun tästä tuli jo tällaisena ihan hävyttömän pitkä postaus. En tiedä onko kukaan jaksanut tänne asti edes lukea, tämä oli ehkä enemmänkin mulle itselleni muistoksi tarkoitettu selostus. Kyllä alkoi silmäkulma kostua monta kertaa tämän kirjoittamisen aikana, vaikka olen tämän selostanut ties kuinka monelle ihmiselle tässä kuluneiden viikkojen aikana.

Postauksen ensimmäinen ja viimeinen kuva Tommin ottamia, keskimmäiset siskon kamerasta.