Kuusi jalkaa kevätjäälle

21.03.2018
04:34
3930g
53cm

Täydellinen poikavauva.

Ääh

Ei näytä muksua kiinnostavan vanhempiensa (ja koko tuttavapiirin) odottelu. Tänään 41+2, tiistaina sitten yliaikaiskontrolliin tsekkaamaan tilanne mikäli ei sitä ennen osoita minkään valtakunnan kiinnostusta ulkomaailmaan. Lähes kaikki kotikonstit on jo kokeiltu ja supistuksia kyllä tulee, mutta harvakseltaan eikä vielä kovin kipeitä. Tänään aamulla kokeilin tehdä kyykkyjäkin, mutta ne enemmänkin kuluttivat omia voimiani supistusten vahvistamisen sijaan, joten totesin että don't even bother. 

Ihmeen vähän on tullut jokojokojoko-kyselyitä, vaikka olen jo pidemmällä raskaudessa kuin suurin osa lähisuvustani ja -piiristäni, Tommilta vissiin kysellään enemmän.

Jonkun verran on noissa facebookin odotusryhmissä keskusteltu synnytyksen käynnistymisestä ja käynnistämisestä, ja aina joku tulee riehumaan että miksi täytyy hoputtaa ja että jatkuuko sama kiirehtiminen läpi vauvan elämän. Pistää vähän ärsyttämään, koska tuskin kellään on tarkoituksena mitään keskosta synnyttää ja kuitenkin (lääkkeellisessä) käynnistyksessä on aina omat riskinsä. Itsekin menin aamulla lukemaan yliaikaisuuden riskejä (itsellä siis torstaina lasketaan yliaikaiseksi) ja siellä oli mm. mainittu jopa kuusinkertaiseksi kasvanut todennäköisyys kohtukuolemalle kun istukan toiminta alkaa heiketä. Pieni paniikki sitten siitäkin, nää on vähän sellaisia juttuja joissa tieto lisää tuskaa.

Eilen illalla yritin psyykata itseäni siihen, että käynnistys ei välttämättä ole täyttä helvettiä, varsinkin jos kroppa on jo hiukan kypsynyt tulevaan koitokseen, mutta sain kuitenkin jonkinsortin paniikki-itkukohtauksen aiheesta. Ulvoin aivan räkä poskella että mua pelottaa, miks tää ei synny, olenko nyt jo epäonnistunut äitinä. Tommi vähän ihmeissään yritti rauhoitella ja lupasi että tänään kokeillaan vielä kaikkia kikkakolmosia joita haluan. Onneksi toinen meistä pystyy pitämään pään kylmänä vaikka toki ensikertalaisena molempia jännittää miten ja milloin alkaa tapahtua. 

Jooh, ei mulla muuta. Piti vaan saada nämäkin fiilikset talteen tämän kaiken turhautumisen keskellä. Jospa nyt siirtäisi ajatukset johonkin ihan muuhun, ainakin pari verhotankoa pitäisi asentaa kun aurinko herättelee aamulla yhä aikaisemmin. Ihanaa kun on kevät (vaikka ulkona onkin yöllä liki -10)!

Due date

Sieltäpä se tulla humpsahti, laskettu aika. En ole mitenkään päin yllättynyt että tässä sitä edelleen ollaan yhtenä kappaleena, meijän suvussa kun ei ole tapana kiirehtiä (paitsi sitten kun synnytys oikeasti käynnistyy) ja Tommikin pyysi jos voisin pitää Kirpun matkassa vielä tämän tulevan viikonlopun yli. Viime postauksessa valittamani hermokipu yhtäkkiä helpotti viikko sitten ja olenkin painellut tukka putkella siellä sun täällä. Ei siis yhtään tunnu siltä että synnytys olisi lähellä, mutta eipä sitä voi olotiloista aina ennustaakaan.

Joku ihme väsymys mulle on iskenyt tässä muutaman päivän sisällä. Nukun yössä yhdeksänkin tuntia muutamalla herätyksellä (herään lähinnä kääntämään kylkeä) ja silti päivällä iskee ihan hirveä väsymys eikä saa mitään aikaiseksi. Päikkäreitä ei yleensä tule nukuttua, mutta illalla saatan ihan sujuvasti kömpiä sänkyyn 21:30 ja olla kanttuvei ennen kymmentä. Mulla on aamuisin suuria suunnitelmia päivän ajalle ja sitten korkeintaan käppäilen postilaatikolle tai laitan tiskikoneen pyörimään. Tällä viikolla iski myös "yhyy oon läski valas" -olo ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana, tähän saakka ollut aika fine muuttuvan kropan kanssa ja miettinyt lähinnä että kiva kun kerrankin saa korostaa mahaa sen sijaan että yrittää piilottaa sitä.

Long story short, oon aika kypsä tähän raskauteen. Vaikka just eilen tuli hetkellinen "emmä haluu, emmä oo valmis!" -paniikki niin ainakin olis helpompi kun sais jaettua vastuun tästä tenavasta Tommin kanssa :D Plus mulla on hirveä ikävä mun omia vaatteita, selällään ja mahallaan nukkumista sekä KYLMÄSAVULOHTA!! Tein tuossa just listan ruoista ja juomista joita haluan synnytyksen jälkeen nauttia, vaikka olenkin aika höveli ollut noiden ruokarajoitusten suhteen (huom. maalaisjärjellä, en tarpeettomia riskejä ottaen). Aivan varmasti kahden viikon sisällä Kirppu on vattan ulkopuolella ja elämä on täysin uudenlaista.

Elämme jännittäviä aikoja.

Mielessä just nyt

Onko tabu olla nauttimatta raskaudesta? Itse ainakin olen ihan kypsä tähän vaikka laskettuun aikaankin on vielä reilut kaksi viikkoa. Tuntuu että äitiysloma (sanon sitä lomaksi kunnes vauva-arki lyö vasten kasvoja :D) menee ns. hukkaan kun en tämän alaselässä vaivaavan hermokivun takia pysty juuri mitään tekemään. Ja noh, se keskiraskauden energisyyskin jäi mun kohdalla melko mysteeriksi, olen ollut energinen yhteensä noin viikon verran koko raskauden aikana.

Mihin mun ystävät ovat kadonneet? Johtuuko se täällä pöpelikössä asumisesta kun ei ihan vartin varoajalla olekaan Turun keskustassa kahvilla tai siitä että töiden jälkeen ei jaksanut pyöriä useampaa tuntia itsekseen kun treffiajaksi ehdotettiin yleensä vasta alkuiltaa. Ennen plussaa oli myös hankalahko lähteä extempore-viini-iltoja viettämään kun olisi aina pitänyt majoittua jonkun sohvalle yöksi. Olen pyytänyt babyshowereita, mutta viime päivinä on tuntunut siltä että pitääkö perua se pyyntö kun "ei ketään kuitenkaan kiinnosta" (paitsi äitiä ja siskoa ja niiden kanssa puin näitä raskaushommia muutenkin :D). Jotain angstia ilmassa, siis.

Löydetäänkö me tänäkään vuonna sitä kotia joka sopii meidän tarpeisiin ja ennen kaikkea tuntuu kodilta? Ollaan asuttu täällä nyt kymmenisen kuukautta enkä vieläkään osaa sanoa että tämä olisi koti. Tuntuu kuin asuisin jossain airbnb'ssä. Näin äitiyslomalaisena päivät myös ovat todella pitkiä kun ei jotenkin osaa järkkäillä paikkoja tai sisustaa, saati pysty ulkoilemaan tämän selkäkivun takia. Täällä ei myöskään kovin moni ole käynyt kylässä, kun asutaan niin kaukana. Just tuossa auton mittarilla tsekattiin niin täältä on Mynikseen melkein 70km, ja siskon luoksekin vain joitain kilometrejä vähemmän.

Tottakai mun "uskollinen" kotteronikin on alkanut lahota, tai ainakin heittänyt tiskiin ranskiksille tyypilliset sähköviat. Hirveen kiva ajaa pidempiä matkoja kun jatkuvasti kone piippaa jotain faultya, anturit siis seonneet ja hälyttää kaikkia täysin toimivia osia. Mulla alkaa vanne kiristää päätä jo matkalla täältä Paimion keskustaan (vajaa 10km). Tarttis siis uutta kärryäkin katsella. Onneks Skoda on edelleen täyttä rakkautta vaikka matalahkot penkit näin mahapallon kanssa aiheuttavatkin välillä lievää ähinää, Tommi joutuu yleensä tönäisemään vauhtia kun nousen autosta :D

Mitä haluan tehdä äitiysvapaan jälkeen? Sain vuosi sitten vakituisen työsopimuksen, mutta en silloin viitsinyt etsiä muita hommia kun alettiin Tommin kanssa väläytellä ajatusta perheenlisäyksestä. Nyt olisi siis otollinen aika pohtia millaiseen työhön sitä hakeutuisi, varsinkin kun mun mielikuvissa kotihoidontuelle tippuminen pudottaisi talouden kokonaan raiteiltaan. Toisaalta kyllä vierastan myös ajatusta siitä että Kirppu menisi vain 9-10kk iässä hoitoon, saa nähdä mitä tässä keksitään. Mä voin onneksi äitiysvapaan perään pitää tämän vuoden kesälomat niin töihinpaluu menisi jokatapauksessa vasta ensi vuoden puolelle mikäli jotain ihmeellistä ei nyt tapahdu Tommin töiden suhteen.

Jotta ei olisi ihan pelkkää valitusta, niin kerrottakoon näistä kuvista vähän. Meillä oli siis viime maanantaina hääpäivä ja sitä varten sisko otti musta vähän tällaisia boudoir-henkisiä mahakuvia. Tykkään näistä tosi paljon ja vaikka raskaus onkin henkisesti ollut todella rankka niin oon mielestäni kohtalaisen hyvin "säilynyt". Kiloja tähän mennessä kerääntynyt alle kymmenen ja suurin osa ihan tuossa pötsissä. Pientä turvotusta on jalkaterissä (osa kengistä puristaa aavistuksen) ja sormissa (piti pyytää äitiltä "lainavihki") mutta noin muuten kroppa on melko entisellään mahaa lukuunottamatta. Ja olen myös näinkin pitkälle päässyt ilman raskausarpia tai navan pullahtamista, jei!

Nyt kyllä tsemppaan sen verran että könyän kellariin laittamaan pyykkikoneen päälle, voisi myös ottaa päivän agendaksi Kirpun vaatteiden viikkauksen. Ovat kyllä jo hoitopöydän laatikossa mutta eivät todellakaan järjestyksessä. Jännä kun tuntuu että eihän täällä ole mitään valmiina, mutta mun tarvike-excel kyllä näyttää plussaa lähes kaiken muun paitsi ensisängyn osalta, se tilataan viimeistään maaliskuun alussa.

Parempaa viikon alkua muille, aika nättiä talvikeliä ainakin luvattu seuraaville päiville (:

Vuosi 2017

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Onhan tähän pakko sanoa esikoisemme vaikka en ole häntä vielä tavannutkaan muuten kuin ultran ruudulla ja vatsassa tapahtuvien jumppailujen osalta ♥ Lisäksi tammikuussa remmiin liittyneestä työkaverista Annasta tuli äkkiä todella läheinen (:

 

2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
- Positiivisen raskaustestin + kaikki ultrat sun muut raskauteen liittyvät jutut, matkustanut kahdesti samaan maahan, allekirjoittanut vakituisen työsopimuksen, ostanut auton.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- No juu.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Kaikki matkat Kaliforniasta Jäämeren rannalle, Kirpun näkeminen ensimmäistä kertaa ultrassa, siskonpojan syntymä.

 

 

 Kalifornian punapuumetsissä ja ryhmä rämä matkalla kohti Lappia

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- Jep

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Isosti. Myös fyysisesti :D

7. Oletko oppinut uusia taitoja?
- Tavallaan, henkiseen hyvinvointiin liittyviä juttuja on tullut opeteltua.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- Nope

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En, kiire tulee kun yks vapaalippu menee vanhaksi vuodenvaihteessa.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En, mutta suunnitelmia onkin taas reippaasti!

11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Siskoni lisäksi serkku pyöräytti maailmaan lisää miesvahvistusta.

12. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Isän serkku

13. Missä maissa kävit?
- Yhdysvalloissa x2, Unkarissa, Norjassa ja Ruotsissa.

14. Mitä haluaisit vuodelta 2018 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2017?
- Sen että Tommin työkuviot kääntyisivät parhainpäin.

15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2017?
- 25.8., 20.9.

16. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Vakkarisopimus töihin, unelmien toteuttaminen (+Kirpun pitäminen hengissä)

17. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Parisuhteen vaarantaminen

18. Kärsitkö vammoista?
- Henkisesti tuli aika pahasti turpaan ja loppuvuodesta oli kaikkea raskauden aiheuttamaa kremppaa.

19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Guessin tennarit (törrrkeen hyvät jalassa!), Tommille 30-vuotislahjaksi Mikko Koivun pelipaita (nimmarilla!), Skoda Octavia -farmariauto

 

20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Tommin, on sillä todella venyvä pinna ja käsittämätön määrä ymmärrystä!

21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Enimmäkseen omani

22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Matkustamiseen

23. Mistä innostuit eniten?
- Kotijutuista, matkustamisesta, vauvajutuista

24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Onnellisempi x10000

25. ...lihavampi vai laihempi?
- Ainakin pötsi on kasvanut ;)

 

 Varmaankin yksi ensimmäisiä mahakuvia, 17+2

26. ...rikkaampi vai köyhempi?
- Köyhempi

27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Harkitsevan

28. ...entä vähemmän?
- Mokaillut

29. Miten aiot viettää joulun?
- Vähän siellä sun täällä, kuitenkin illaksi aina kotiin rauhoittumaan Tommin + pötsin kanssa.

30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Eräälle ihmiselle sanoisin ei heti kättelyssä.

31. Rakastuitko vuonna 2017?
- Kyllä, häneen jota en ole vielä edes tavannut ♥

 

 Lähetettiin muutamalle kaverille terkkuja Lapista ;)

32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- None

33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Lavastus, Ensitreffit alttarilla, Noin viikon uutiset

34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Kyllä

35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- KonMari 2 - Iloa säkenöivä järjestys

36. ...entä musiikillinen löytö?
- Voiko tähän sanoa Spotify :D

37. Mitä halusit ja sait?
- Ikioman auton, mahdollisuuden matkustella, uuden perheenjäsenen

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Normaalin aivotoiminnan (once again...)

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Itse Ilkimys 3

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Tarjosin aamuvuorossa Kinder-kakkua, iltapäivällä mummi ja vaari tulivat kahville ja illalla humpattiin Sintsun kanssa Huoratronin tahtiin.

41. Ketä kaipasit?
- Jyväskylä-ihmisiä sekä itseäni

 

 Maria ♥

42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Tommi

43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
- Oman talon löytyminen

44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2017?
- Leikkisää ja raskauden myötä mukavuudenhaluista. Vähän sitä rokkia kuitenkin ;)

 

 Huppari Evil Fairy, tunika Nanso (äitiltä lainassa), tekonahkaleggarit H&M Mama (siskolta lainassa)

45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Jukka Lindströmistä

46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2017
- Luota siihen, että asiat järjestyvät.

47. Vuodelle 2017 sopivat lyriikat?
- Lupaa, että jos
  Se meidät hajottaa
  Kirkkaalla äänellään
  Se kaikki ehjäksi saadaan
  Jos se meidät hajottaa
  Pulleilla sormillaan
  Kai kaikki uudeksi saadaan

  Happoradio - Kuusi jalkaa kevätjäälle

Hupsistakeikkaa

Vuosi on mennyt niin hirvittävällä vauhdilla että näköjään toukokuussa reissun päältä tänne viimeksi kirjoitellut. Harmitti kyllä kun ei ollut läppäriä mukana matkassa, en tiedä miksi luulin tabletilla bloggaamisen olevan mitenkään järkevää tai helppoa... Mutta reissusta selvittiin, ajokilometrejä tuli taas varsin reippaanlaisesti ja nähtiin matkan varrella kaikkea lumisista vuorista Death Valleyn paahteeseen.

 San Francisco, Yosemite ja Death Valley

Vajaan kuukauden ehdittiin USAsta kotiutumisen jälkeen olla kotona kunnes pyyhällettiin Tommin 30-vuotissynttäreiden kunniaksi taas ulkomaille, tällä kertaa pitkä viikonloppu Budapestissä. Noiden kahden matkan väliinkin ehti mahtua tähänastisen elämän suurin mullistus, sillä kaksi päivää ennen lähtöä "ihan vain tarkistin" -meiningillä tehty raskaustesti näyttikin plussaa! Budapestissa oli varsin lämmintä ja tuli käveltyä paljon, mutta mulla ei onneksi ollut mitään oireita vielä niin aikaisilla viikoilla.

Loppukesä menikin vähän tätä isoa uutista sulatellessa. Yövuorossakin piipahdin taas kolmen viikon verran, mutta se ei oikein uuteen elämän- ja terveydentilaan sopinut niin vaihdoin takaisin viikko aamua, viikko iltaa -malliin. Pomollekin kerroin tilanteesta jo jossain rv10 tienoilla, juurikin työtehtävien fyysisyyden takia, niin saatiin mulle sumplittua sopiva homma loppuvuodeksi.

Yksi kesälomaviikko säästettiin syyskuun alkuun, sillä olin jo keväällä osallistunut töissä mökkiarvontaan ja voittanut viikon reissun Enontekiöön. Saatiin myös Sintsu houkuteltua mukaan ja lopulta myös USA-reissukaverimme Mikko liittyi remmiin. Koko viikkoa ei ehditty Lapissa viettämään, mutta ehdittiin kuitenkin käydä haahuilemassa Pallas-Tunturin maisemissa ja tehtiin päiväreissu Jäämeren rannalle. Kyllä vain koti-Suomestakin löytyy henkeäsalpaavan upeita paikkoja!

 

 

Oli vähän sumplimista kun ei tiedetty millä autolla pitäisi matkaan lähteä, mutta onnistuttiin vihdoin löytämään meille uusi menopeli lähtöä edeltävällä viikolla. Auton ostamistahan oltiin suunniteltu jo iät ja ajat ja aina se vain oli jäänyt, nyt oli pakko vähän lisätä vauhtia tilanteeseen ja niinhän meille muutti elokuun lopussa lemmikinsininen vm. 2015 Skoda Octavia -farkku. Edelleen ollaan todella tyytyväisiä siihen, vaikka olikin budjetin ylärajoilla ja kaupat tehtiin kiireellä. Ehkä siis se täysin meille sopiva talo löytyy samalla mentaliteetilla ;)

Perhekuva Norjan rajalla

Niin, talo. Tämä jokseenkin syrjäseudulla sijaitseva torppa ei todellakaan ole mikään vauvaystävällisin ympäristö, puutteita on sekä sisätiloissa että sijainnissa. Tässä onkin ollut melkoista näytöissä ravaamista viimeiset kuukaudet, kun mullakin tuo äitiysloma pikkuhiljaa lähestyy. Yksi hyvä talo jo löytyi, mutta se sijaitsi liian syrjässä, toinen taas oli sijainniltaan loistava, mutta itse tönössä oli muutamia häiritseviä tekijöitä. On tämä melkoista hakuammuntaa.

Syyskuussa saatiin lisää miesvahvistusta sukuun, kun siskon kuopus saapui maailmaan yhtä vauhdilla kuin isosiskonsa. Kiva kun serkuksille ei sitten tule kuin puolisen vuotta ikäeroa (: Lisäksi Tommista tuli "Killen" kummisetä, saa taas hiukan harjoitella pienen kanssa olemista ennen oman esikoisen syntymää.

Lokakuun lopulla alkoi taas arkirutiinit ahdistaa ja hetken jo lentoja selanneena satuin bongaamaan kohtuuhintaiset lennot New Yorkiin. Ei muuta kun viestiä reissu-whatsappiin ja lomapyyntöjä pomoille, ja hetken päästä olikin reissu varattuna. Jälleen kerran Ameriikan ihmemaahan, mutta kun oli keväällä 2016 hankittu ESTA vielä voimassa ja kaikki Euroopan kohteet tuntuivat tylsiltä :D Oltiin siis tuossa marras-joulukuun taitteessa viikon verran the Big Applen joulunalusmeininkejä ihmettelemässä, mulle aikalailla viimeisillä mahdollisilla hetkillä. Eipä ollut kovin nannaa nuo pitkät lennot viimeisen raskauskolmanneksen alussa... Mutta oli ihana päästä vielä reissuun aikuisten kesken, seuraavien vuosien matkat tulevat sitten olemaan hiukan erilaisia. Ei toki välttämättä huonolla tavalla.

Times Square ja Brooklyn Bridge

Nyt eletään aatonaattoa ja tarkoitus on parin tunnin päästä lähteä Mynikseen saunomaan. Joulupyhät menevät useammassa eri lokaatiossa, mutta kuitenkin ilman suurempaa kiirettä ja stressiä. Vähän kyrsii nuo ruoka- ja juomarajoitukset näin jouluna, mutta tämä anarkisti-äiti aikoo maistella hiukan itsetehtyä maksalaatikkoa sekä Tommin graavaamaa lohta. Ja koska holittomat viinit ovat hirveää kuraa niin mielummin nautin 1-2 siemausta ihan kunnollista tavaraa.

Kirjoittelen raskaudesta enemmän omassa postauksessaan, niitä on itseasiassa päiväkirjatyyppisesti kerääntynyt puhelimen muistioon aina silloin tällöin. Tämä oli enemmänkin tällainen "mitä on tapahtunut viime postauksen jälkeen" -kyhäelmä, ja noh, aika helkutisti kaikkea olikin kerrottavana :D Harkinnassa oli myös oman vauvablogin perustaminen, mutta sehän on nähty miten hyvin nuo mun yksittäisten aiheiden blogit ovat nuupahtaneet ennen aikojaan...

Ajastan aatolle vielä perinteisen vuosipostauksen, mutta nyt tekemään loput joulusiivot ja pakkaamaan saunakamat iltaa varten. Erittäin levollista ja rentouttavaa joulua kaikille!

On the road!

Terkut täältä aurinkoisesta San Franciscosta! 

Näihin ekoihin päiviin on mahtunut jo niin paljon säätämistä että vähän hirvitti miettiä mitä kaikkea on vielä edessä... meinattiin mm. myöhästyä Alcatrazin lautalta ja pojat eksyivät iltamyöhäisellä vähän pahamaineisille kaduille mutta suuremmilta ongelmilta ollaan vältytty. Nyt on vielä kolme kokonaista päivää täällä vietettäväksi ilman tarkempia aikatauluja, joten mennään minne huvittaa (: 

San Francisco on kyllä todella viihtyisä kaupunki, kompaktimpi kuin Los Angeles ja jotenkin myös kodikkaampi. Ainainen merituuli kyllä vähän ärsyttää, mutta kerrospukeutuminen on pop! Kamerastakin loppui akku heti kättelyssä kun koko ajan bongaili mitä söpöimpiä taloja tai kauniimpia puistomaisemia.

 

Tänään luvassa punapuumetsä Muir Woods tuossa Golden Gate -sillan toisella puolen. +20 asteen hujakoilla mennään ja tuuli on pysynyt yllättävänkin kohtalaisena joten säiden puolesta San Francisco on näyttänyt melkolailla parastaan. Huomenna mennään käymään San Josessa meijän äitin vanhan koulukaverin luona, kiva kuulla minkälaista täällä on asua suomalaisen näkökulmasta (:

Ja sitten aamupalan kautta baanalle!