Shut up and take my money

Raha. Niin.

Suomalaiseen mentaliteettiin ei kuulu rahasta puhuminen, tai ainakaan positiivisessa mielessä. Usein voivotellaan, kun palkka on huono ja rahaa ei ole tarpeeksi ja jos joku erehtyy kertomaan taloudellisen tilanteensa olevan hyvä niin kyseinen henkilö koetaan koppavaksi tai jotain. Mun mielestä on aina ollut tosi kiehtovaa rikkoa tai ainakin kyseenalaistaa tabuja, tästäkin aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään ja mikäli saan yhdenkin ihmisen ajattelemaan asiaa uudelta kantilta niin se on jo voitto.

Jos vaikka kahvipöytäkeskustelussa tulee puhe rahasta ja säästämisestä, niin en häpeä myöntää että meillä on säästötilillä kutakuinkin omakotitalon käsirahan verran. Tulevasta USA-reissustakin monet ovat hämmästelleet että eikö se ole todella kallista matkustaa niin kauas ja niin pitkäksi aikaa, ja olen tyynesti vain todennut, että voi olla mutta meillä on varaa siihen. En tajua miksi minun pitäisi hävetä sitä, että olemme tässä vajaassa kahdessa vuodessa saaneet lähes jokaisesta palkasta pienen siivun säästöön ja summa on kasvanut varsin mukaviin mittoihin. Toki säästöistä osa on Tommin sedän perintöä, mutta reilusti yli puolet on ihan meidän omia ansioitamme.

Vivian muuten julkaisi juuri todella nokkelan postauksen säästövinkeistä, kannattaa tsekata jos tarvitsee ideoita omaan säästämiseen (: Yritin itsekin miettiä millä keinoilla saan rahaa säästöön, mutta se tapahtuu jotenkin niin automaattisesti etten osaa sitä sen tarkemmin eritellä. Kai jossain takaraivossa kytee vielä se opiskeluaikojen mentaliteetti kun vertailtiin kilohintoja ja todettiin sama kuin Vivianilla eli köyhän ei kannata ostaa halpaa. Muistan kun syksyllä 2013 käytin kesätyörahoista reilu 150 euroa aitonahkaiseen takkiin niiden puolta halvempien keinonahkarimpuloiden sijasta ja kyseinen takki on edelleen kuin uusi.

Ja huomioitakoon, että säästäväisyys ei tarkoita samaa kuin pihiys. Mielelläni tarjoan ystävälle lounaan jos mulla on juuri ollut vaikka palkkapäivä ja alkuvuodesta ostin rakkaalle siskolleni hänen haaveilemansa kukallisen bomber-takin. Ihan vaan koska voin, ja olihan se mieletöntä nähdä toisen ilahtuvan sydämensä pohjasta (:

Niin ja kerrottakoon täälläkin, meikäläinen sai tuossa kuukausi takaperin elämänsä ensimmäisen vakituisen työsopimuksen! Tilanne tuskin vaikuttaa säästämiseeni mitenkään, mutta onhan se kiva ettei koko ajan tarvitse miettiä töiden loppumista ja mahdollista jatkosopimusta. Ja se tuo myös turvaa siihen, että jos Tommi päättääkin vaihtaa työpaikkaa tai kouluttaa itseään lisää niin ainakin mulla on suhteellisen turvattu toimeentulo.

Lähtikö mopo taas vähän käsistä.... mun tarttis selkeesti kirjoittaa tänne useammin, niin sitten ei tulisi näitä superpitkiä postauksia kerralla :D Ja mikäs se pointti olikaan, se että meillä on hyvin säästöjä ja se, että käytämme niitä mm. matkustamiseen ja tulevina kuukausina myös remontointiin (tästä lisää myöhemmin). Oltais siis voitu myös järjestää ne 70 hengen hääjuhlat, mutta päätettiin kuitenkin käyttää niihin kuluva summa ensimmäiseen Amerikanreissuun. Ja mua ei todellakaan hävetä kertoa ihmisille säästöjemme määrää jos sitä suoraan kysytään. Ihan itte olen sitä rahaa toiselle tilille siirtänyt (:

Mua myös harmittaa, että raha-asioista ei saa kysyä. Välillä ihan vilpittömällä uteliaisuudella tekee mieli kysyä millä perusteella joku ostaa vaikka luksusmerkkien laukkuja tai vaihtaa auton uudempaan ja että tekikö kyseisen ostoksen säästöillä vai esimerkiksi jollakin lainalla. Itselläni esimerkiksi on jokseenkin kielteinen suhtautuminen kaikenlaisiin lainoihin (poislukien asuntolainat yms), joten olisi mielenkiintoista kuulla miksi ja missä tilanteessa joku on sellaisia palveluita hyödyntänyt.

Herättikö ajatuksia? Miksi raha ja siitä puhuminen on edelleen meille niin vaikeaa?

Kuukausi ilman sosiaalista mediaa

Tommi sai helmikuun lopulla päähänsä, että kokeilee millaista on elää kuukausi ilman somea. Pannassa olivat mm. facebook ja twitter, viestipalvelu whatsapp oli kuitenkin sallittu yhteydenpitoväline. Kyllähän sitä ihmeteltiin tovi jos toinenkin ja pitkin maaliskuuta äimisteltiin, että vieläkö se jaksaa. Karkauspäivän iltana mä vaihdoin Tommin fb-tilin salasanan ja Tommi itse poisti puhelimestaan myös twitter- ja periscope-sovellukset. Tänä aamuna töistä tullessani kerroin vaihtamani salasanan ja naamakirjassa kuulemma odotteli rapiat 180 notificationia.

Eilen illalla sitten kyselin fiiliksiä ja päätin vähän haastatella miestä tänne blogiin, sopii kuitenkin aihepiiriin vallan mainiosti (: Ja vaikka itsekin olen kohtuuden ja kultaisen keskitien kannattaja, niin silti valitettavan suuri osa päivästä menee puhelin kourassa, joko instagramia selaillen tai Candy crush sagan karkkimaailmassa. 

Idea somettomuuskokeiluun tuli kuulemma Esko Valtaojan haastattelusta ja uteliaisuus siihen, miltä maailma näyttää ihan livenä ilman sosiaalisen median tapaisia häiriötekijöitä. Taitaa olla ilmassa samaa mediaähkyä, jota itsekin aina säännöllisin väliajoin poden. Tommi kertoi, että pari päivää somettomuuden jälkeen olo oli outo, mutta tilanteeseen tottui nopeasti. Yhteydenpito hieman vaikeutui, sillä kaikki kaverit eivät käytä whatsappia, mutta mitään olennaista ei kuitenkaan jäänyt sopimatta somelakon takia. Kuulemma ärsytti välillä, kun olisi halunnut facebookista tarkistaa jotain, esimerkiksi tapahtumien lisätietoja. 

Kuukauden aikana tuli kuulemma huomattua, että pelkkien nettisivujen varassa jää helposti infopimentoon, sillä yrityksetkin päivittävät sosiaalista mediaa ahkerammin kuin muita väyliä. Ja tosiaan kaikki tapahtumat löytyvät todennäköisemmin facebookista kuin mistään muualta. Twitterissä Tommi seuraa pääsääntöisesti urheiluun liittyviä henkilöitä, mutta facebookittomuus (kyllä, se on sana :D) tuntui kuitenkin konkreettisemmin.
 

Mitkäs fiilikset oli sitten kuukauden päätteeksi? Kokemuksena hyvä, kyseenalaisti vähän omaa somekäyttäytymistä ja oppi arvostamaan sen tuomia mahdollisuuksia nyt eritavalla. Huomasi mihin sosiaalista mediaa oikeasti tarvitsee ja milloin sitä käyttää vaan tottumuksesta. Ja kuulemma facebookin päämäärätön selailu oli tauon jälkeen todella tylsää! Tommi suositteleekin kaikkia kokeilemaan somelakkoa vähintään pari viikkoa, mieluiten se koko kuukausi. Itse en ole vielä kyennyt, tosin oma kompastuskiveni ei ole facebook vaan instagram... Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata vierestä tällaista empiiristä tutkimusta ja ottaa siitä inspiraatiota omaan käyttäytymiseen. 

Mites siellä, pystyisitkö irtaantumaan sosiaalisesta mediasta kuukaudeksi vai tuntuuko pelkkä ajatuskin mahdottomalta? Vai herättikö tämä ajatuksia oman somekäyttäytymisen osalta?