Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauva. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. helmikuuta 2019

Vauva 9kk ja 10kk

Puuh, nyt alkaa uudessa torpassa olla tavarat jotenkuten paikallaan, niin ehdin istahtaa blogin ääreen hetkeksi. Eelillä tuli pari viikkoa sitten 10kk täyteen, ja äskettäin alkoi mun viimeinen kuukausi kotona, jaiks! Mutta pidemmittä puheitta, yhteenveto parista viime kuukaudesta tuon ikiliikkujan kanssa.

Vauva 9kk
- Ryömii vinhaa vauhtia, nousee usein konttausasentoon
- Sormiruokailee mielellään, lemppariherkku tuore päärynä. Kalaruoatkin alkaneet maistua alkukankeuden jälkeen. Myös porkkaanaa on pystytty maltillisesti käyttämään.
- Maitoa (Arla Luomu 2) menee lähinnä ennen molempia päikkäreitä ja yöllä 1-2krt
- Iltapalalla puuroa (peruskaurahiutaleista, vihdoin päästiin eroon niistä höttöpuuroista!), aamiaiseksi yleensä hedelmiä/puurorieskaa/apinaevästä/talkmuruja.

Tyyppi haluais osallistua kaikkeen...! :D Body Molo Kids (lainassa) / pökät Gugguu / sukat Mini Rodini

- Vaippoina Libero Comfort ja Up&Go, molemmissa koko 5. Yöllä Comfort 6.
- Muutama vaate menee vielä 68-koossa, eniten kuitenkin 74. 
- Lempparileluina ikivanhat Tiimarista ostetut muoviset shottilasit, niitä hakkaa vastakkain ja heittelee milloin minnekin, lähtee kiva (=raivostuttava) ääni :D

 Näitä kuvia ei ole enää ihan helppo ottaa... Body Muumi / Sukkikset mistälie

- Ei saatu yösyöttöjä vielä pois, mutta kokeiltiin antaa ihan vain pieniä (20-40ml) annoksia. Välillä toimi, välillä ei. Puuroähkyssä nukahtaa yleensä ilman maitoa.
- Skodaan asennettiin Cybex Sirona S -turvaistuin, kaukalo kuitenkin myös käytössä. 

Jouluasuna body GAP / housut Gugguu / tossut FMAM (lainassa). Lisäksi oli tonttulakki Ciraf.

10kk
- Neuvolassa (viimeistä kertaa Paimiossa) 8880g (8350) ja 73cm (72), pään ympärys 47,6cm (46,4)
- Oppi juuri ennen 10kk-päivää nousemaan tukea vasten seisomaan. Tätä onkin sitten harjoiteltu pinniksessä oikein urakalla. Ja uudessa talossa kaikkea mahdollista vasten.

 Konttaamista ei edelleenkään tapahdu mutta asioiden päälle täytyy aina yrittää kiivetä. Takki Benetton / housut Gugguu / sukat Polarn O Pyret

Sohvapöytää vasten on myös näppärä kiivetä! Body Tutta (äp2017) / sukkikset mistälie

- Saatiin muuton yhteydessä jätettyä yömaito pois, muutama yö meni vahvasti protestoidessa, mutta nyt ei herää kuin kerran aamuyöstä. Klo 05 herätessä jälkeen annetaan pieni annos maitoa, koska nukkuu kuitenkin yhteensä sen 11-12h.

 Villatakki varamummin kutoma / housut Lindex / sukat Polarn O Pyret

- Kolmas ylähammas putkahti esiin vähän vuodenvaihteen jälkeen.
- Vuoden alussa jatkuivat vanhat harrastukset eli vauvauinti sekä sirkusjumppa.
- Rakastaa lauluja ja loruja.
- Vierastusta ilmenee todella randomisti, välillä voi ujostella isovanhempia jopa muutaman päivän näkemättömyyden jälkeen, useimmiten taas rakastaa aivan kaikkia lääkäreistä jumppa- ja uintiohjaajiin.

 Ensikosketus pallomereen, turvallisesti kummitädin seurassa :D Takki Mini Rodini.

- Uudessa talossa on ihastunut oviin, ei tainnut päästä niitä tarpeeksi tutkimaan edellisessä kodissa :D Heittelee ovia auki ja kiinni ja hekottaa mennessään. Ihan perus.
- Nukkuu normaalisti kahdet päikkärit. Ensimmäiset aamupäivällä 1-2h, toiset lyhyemmät (30-40min) iltapäivällä vähän ennen kuin Tommi tulee töistä.
- Cybexin pikkumatkikset lähtivät vaihtoon, kun poika alkoi roikkua niissä todella vaarallisen näköisesti. Tilalle tulivat Moweo Turn Lux -rattaat, joita ei lumitilanteen takia ole käytetty vielä kuin muutaman kerran sisätiloissa. Ei pystytty vieläkään laittaa poikaa kasvot menosuuntaan :P
- (Äidin) lempparivaatteet Gugguun pöksyt ja Mini Rodinin bodyt. Puklaaminen on vähentynyt niin paljon, että vaatetta tuntuu olevan jopa liikaa o_O

tiistai 18. joulukuuta 2018

Vauva kasvaa ja liikkuu (7kk & 8kk)

Parin päivän päästä tuleekin jo 9kk mittariin, ohohups... :D Mutta tässä kuulumisia loppusyksyltä, olkaas hyvä!

- 7kk-neuvolaa ei ollut, mutta käytiin ottamassa aikaistettu MPR-rokote Espanjanmatkan takia.
- Maitona yhä Arlan luomukorvike + Valion Onni-vellit, tullut pientä reagoimista porkkanaan, joten pyritty antamaan soseita joissa sitä ei ole. Ei muuten ihan helppo homma, varmaan 90% valikoimasta sisältää porkkanaa. 
- Ei siedä tavallista kaurapuuroa, joten käytössä Semperin puurojauhe ja vaihtelevasti Valion, Semperin tai Pirkan puuropussit. Sormiruokailua harjoiteltu enimmäkseen maissinaksuilla.
- Muutamia 68-kokoisia vaatteita käytössä, Rodinin 68/74-bodyt on edelleen varsin sopivia ja ihan pari 62 oli syksyllä vielä käytössä. 80-kokoisiakin kokeiltu, mutta lähinnä autoiluvaatteina. Ristiäislahjaksi saadut Gugguun huppari ja collegehousut on tosi käteviä ns. kaksiosaisena jumppiksena sisävaatteiden päällä!
Samistelupipoyritykset, mutta K varasti koko ajan serkkunsa pipon :D Pipot ja E:n takki Mini Rodini, K:n body ja housut Nosh, E:n housut Gugguu

- Vaipoissa siirryttiin kokoon 5, Libero Comfort on meidän suosikki koska Up&Go-housuvaipat tuntuvat jostain syystä falskaavan helposti.
- Lähti ryömimään kaukosäätimen perässä marraskuun alussa, reilun 7kk iässä siis. Punkassa ottaa konttausasentoa mutta ei vielä muuten osaa hyödyntää kyseistä tyyliä.

Body Molo Kids, housut Polarn O Pyret
 Body Kiddow, housut Lindex, sukat Polarn O Pyret

- 7,5kk iässä pääsi ensimmäistä kertaa lentokoneeseen kun käytiin viiden päivän reissulla Barcelonassa. Myös mun vanhemmat oli mukana, joten loma sujui aika näppärästi monien apukäsien kera. Paikalliset ihastelivat rattaissa hymyilevää vaaleaa poikaa :D
- Reissussa päätti myös työntää ensimmäisen ylähampaan esiin, yhtenä yönä heräiltiin ja itkettiin epätavallisen paljon. Toinen ylälego seurasi perässä noin viikon päästä.
Tommi vietti Espanjassa ensimmäistä isänpäiväänsä (: Eepun lippis Mini Rodini, body Kappahl Newbie, pökät Seppälä Baby, sukat mistälie

- 8kk-tarkastuksessa käytiin taas TYKSissä, paino 8350g (7715), pituus 72cm (70,6), py 46,4cm (45,5)
- Sai kehuja motoriikasta ja vaikka tuntuu että kaikki samanikäiset vauvat osaavat vaikka mitä, niin E kuulemma on kehittynyt aivan normaalisti ja osaa jopa enemmän kuin tarvitsisi. Mitähän supervauvoja nykyään syntyy? o_O
- Viimeiset 62-kokoiset laitettu syrjään, joiltain merkeiltä (NOSH, Me&I) kuitenkin vielä 62/68. Muutama 74/80 käytössä, mutta aika väljiä edelleen.
Reissussa Cybexeillä, hyvin pärjättiin metroissa ja mukulakivikaduillakin!

 - Otettiin varovasti 8kk-purkkiruoat kokeiluun, ja ne upposivatkin aika hyvin kokkareisuudesta huolimatta. Sormiruokailua harjoiteltu mm. päärynällä, omenalla sekä puurorieskoilla ja pinsettiotetta TalkMuruilla. Edelleen hyvin varovaisesti porkkanaa sisältäviä ruokia, saattaa lehahtaa poskiin välittömästi syömisen jälkeen.
- Atooppinen iho vaivannut jaloissa, saatiin TYKSistä resepti Novalan-voiteeseen ja ohje läträtä rasvalla niin paljon kuin ikinä vaan jaksaa. Kuivimpiin kohtiin (polvitaipeet) kuuriluonteisesti hydrocortisonia.
- Yöt olivat marraskuussa melkoista hulinaa, kun samaan aikaan työstettiin ylähampaita ja harjoiteltiin liikkumista, taisi tuo ikätasolle kuuluva eroahdistuskin kokea. Yösyöttöjä tuli helposti kolme, vaikka nälkä ei varmastikaan ollut. Sittemmin tilanne rauhoittunut, mutta jouluvapailla yritetään saada yösyöminen kokonaan pois.  

perjantai 5. lokakuuta 2018

Vauva 5kk & 6kk

Jäi tosiaan tuo edellinen kuukausietappi välistä niin kirjoitetaas nyt parin kuukauden kuulumiset.

- 5kk-neuvolassa 7335g (6520), 68,3cm (64,5), py 44,7cm (43,5)
- Ekat alahampaat ilmestyivät hiukan 5kk-päivän jälkeen, muutaman päivän erolla. Oli samaan aikaan hiukan flunssainen niin hiukan yöllä itkeskeltiin mutta yllättävän vähällä päästiin.
- Käyttää vaatekokoa 68, joitain 62 on vielä käytössä ja 74 otettu myös käyttöpinoon. Omia lemppareita on mm. Mini Rodinin 68/74 -kokoiset bodyt.
- Vaipoissa käytössä Libero Comfort 4, housuvaippojakin testattu yhden paketin verran, mutta ei ollut ainakaan vielä meidän juttu.
 body Tutta (äp2017) / housut Kaiko Clothing / sukat saatu kylkiäisenä
 body Mini Rodini / housut Gugguu / sukat samat kuin ylempänä

- Menopeleinä useimmiten Cybex Eezy -matkarattaat, joko adapterien kanssa kaukalolla tai normi-istuimella. Yhdet ratasraivarit koettu, jonka lopputuloksena mini matkusti hetken naama menosuuntaan. Muuten kyllä pidetty visusti katse työntäjää kohti.
- tehtiin syyskuun alussa ensimmäinen Jyväskylä-visiitti kolmihenkisenä perheenä, me Eepun kanssa mentiin torstaina edeltä junalla ja Tommi tuli perjantaina autolla perässä. Junamatkaa vähän jännitin, varsinkin kun piti Tampereella vaihtaa, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin (: Nuo Eezyt tuli taas todettua nappiostokseksi, niitä jaksoi kantaa kädessä Tampereen aseman alikulkutunnelissa ja jälkimmäisellä junayhteydellä ne sujahtivat ongelmitta Pendolinon hattuhyllylle.
 Nyt on aika hc-mutsimeininkiä. Reppu selässä, poika Tulassa ja rattaat kädessä. Kiitos VR ja miljoonat portaat :D
- aloitettiin tosiaan vauvauinti tuossa alkusyksystä, Eeli on tykännyt tosi paljon vaikka välillä polskimisen sijaan vetää itsensä täysin banaaniksi. Pari kertaa jäi tuossa sairastelujen yms. takia väliin mutta nyt sunnuntaina taas mennään!
- Koettiin myös ensimmäinen (oletettavasti) vatsatauti, onneksi lievänä. Muutaman päivän pojalla oli vatsa todella löysä, melkein joka vaippa falskasi jostain reunasta ja syöminen oli melkoista nirsoilua. Tyyppi kuitenkin pysyi koko ajan varsin pirteänä omana itsenään (paitsi kun vaipan sisältö poltti pyllyä) joten mihinkään varsinaisiin hoitotoimenpiteisiin ei ryhdytty.
 
- Tommilla oli lomaviikko juuri ennen Eepun puolivuotispäivää, joten lähdettiin käymään minilomalla Tallinnassa. Vatsataudista oli nippanappa selvitty, mutta ihanasti poika silti jaksoi olla ja ihmetellä. 
 
body Tutta (äp2017) / housut Polarn O Pyret / sukat taas ne samat

- 6kk-neuvolassa mitat 7715g (7335), 70,6cm (68,3), py 45,5 (44,7)
- Korvikkeena Arlan luomu 2
- Yöt mentiin pitkään "yhden pysähdyksen taktiikalla", mutta jostain syystä 6kk päivän hujakoilla tuli eka kunnollinen tiheänimunkausi ja saattoi kolmekin kertaa yöllä pyytää maitoa. Nyt on taas palattu normaaliin iltapullo klo 22 (ennen kuin itse mennään nukkumaan) - yöpullo n. 03-05 - aamupullo 07-09  -systeemiin.
- Pyörii napansa ympäri ja on liikkunut pari kertaa metrin, kukaan ei ole nähnyt miten (?!)
- Nostelee vatsallaanollessa pyllyä ylöspäin, sitten hermostuu kun ei tajua mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. 
- Vaatteissa on loputkin 62-kokoiset laitettu pois ja tilalle tullut muutamia 80-kokoisia. Gugguun leggarit ja trikoopantsit on parhaat tälle pitkäkoivelle, samoin Polarn O Pyretin legginsit ovat hyviä.
- Tykkää paljon vauvasirkuksen tempuista ja leikkilauluista. 
- On aloittanut aivan kaikkeen tarttumisen. Äitin hiukset, iskän silmälasit, maton reunahapsut, pöydällä oleva puurolautanen, mikään ei ole turvassa pieniltä käsiltä.
- Tällä hetkellä n. kahdesti päivässä menee kiinteitä, yleensä puuroa ja sosetta. Sormiruokailua hiukan harjoiteltu, mutta tuppaa kiskaisemaan esim. kurkunpalasen suoraan nieluun ja sen jälkeen köhii kuin viimeistä päivää. Ei oikein pidä "sattumista", joten soseet ja puurot ovat sileimmästä päästä.
- Rakastaa ihmisiä, lähes kaikki saavat korvasta korvaan ulottuvan hymyn. Erityisen paljon tykkää seurailla vanhempien serkkujen touhuja. 
- Selkeästi työstää ylähampaita, pureskelee kaikkea ja syö omia käsiään. Otettiin myös hampaidenharjaus (=hammasharjan pureskeleminen) osaksi iltarutiineja. 

maanantai 6. elokuuta 2018

Vauva 4kk

Kylläpäs aika taas rientää, helteinen heinäkuu tuli joko juoksenneltua siellä täällä hellettä paossa tai vanuttua visusti sisätiloissa - niin ikään hellettä paossa. Ei todellakaan ole mun kuppi teetä tällaiset lämpöasteet, mielummin ottaisin vaikka sen viimevuotisen epäkesän kuin useamman viikon tukahduttavan hellejakson. Minin puklailu on myös välillä lähtenyt ihan käsistä, toivottavasti nyt viilenevät ilmat + kiinteiden aloittaminen hiukan auttaisi tilanteen hillitsemiseen.

Käytiin 4kk-tarkastuksessa taas TYKSin kehitysseurantapolilla ja kaikki oli oikein mainiosti! Eeppu sai lääkäriltä kehuja iloisuudestaan ja fyssarillakaan ei ollut mitään negatiivistä sanottavaa. Saatiin taas "jumppaohjeita" mutta ilman suurempaa stressiä, käskivät luottaa siihen että vauvat oppivat tarvittavat motoriset taidot kun ovat siihen valmiita (:
- Paino 6520g (5715), pituus 64,5cm (63,6), pään ympärys 43,5cm (42,7)
- Korvikkeena edelleen Arla luomu sekä Semperin jauhe, 4kk-päivänä aloitettiin kiinteiden maistelu bataatilla. Ollaan edetty maisteluissa varsin maltillisesti, reilussa kahdessa viikossa testattu on bataatin lisäksi porkkana, avokado sekä päärynä.
- Puklailun vähentämiseksi ollaan kokeiltu myös maissivelliä sekä sakeuttajaa, eivät ole onneksi aiheuttaneet mahakipuja. Edelleen saa olla aika varovainen käsittelyssä syötön jälkeen.

- Vaipoissa siirryttiin kolmoskokoon kesä-heinäkuun taitteessa. Nyt on jätkä saanut sen verran massaa jalkoihinkin, että Liberojen lisäksi myös Muumin kolmoset ovat passelit.
- Vaatekoko 62-68, jännä kyllä monet kesäbodyt ovat kokoa 56 ja edelleen ihan hyvät. Tuntui ottavan jonkun kasvupyrähdyksen tässä helteiden aikana, joten pituuden puolesta joutuu 62-koon alaosia laittamaan syrjään isompien tieltä.
- Hampaita ei jäätävästä kuolaamisesta huolimatta ole vielä ilmestynyt.
- Nukkuu edelleen hyvin, yöt menee yleensä sillä yhdellä syötöllä. Hulinavaihe vaivaa enemmänkin päikkäreille mennessä ja aamulla herätessä, kun ei ikinä voi tietää miten päin poika punkasta löytyy :D
- Haluaa hirveästi tarttua kaikkeen ja huitoo vimmatusti otteen saadessaan. Kääntyminen kiinnosti ohikiitävän hetken ja nyt ei taas huvita yhtään. Kääntymisen sijaan sylissä ollessa punkee itseään joko istumaan tai jopa potkii jaloilla itseään "seisomaan". 
- Luonteeltaan pirtsakka ja sosiaalinen tapaus, hymyilee lähes poikkeuksetta kaikille, varsinkin naispuolisille. Pääsääntöisesti todella tyytyväinen vauva, kitinä viittaa yleensä nälkään, märkään vaippaan tai väsymykseen.
- Siirryttiin hiukan ennen 4kk-päivää vaunukopasta ratasosaan, tai ainakin hiljaksiin kokeillen. Nord Activeiden rinnalle ilmestyi myös Cybex Eezy S Twist -matkarattaat!
- Mini pääsi matkailun makuun tuossa heinäkuun alussa kun oltiin kaksi päivää Tukholmassa. Reissu meni hienosti ja nyt onkin kova suunnittelu seuraavaan reissuun.
- Heinäkuun alussa pakattiin vuokrattu ensisänky pois ja tilalle tuli isompi pinnis. Nukutaan kaikki kyllä edelleen samassa huoneessa kun muualla ei ole järkevää tilaa pojan sängylle. Hoitopöytä sen sijaan siirrettiin makkarista olkkariin.
- Käväisi myös ensimmäistä kertaa yökylässä mamman ja pappan luona, oli kuulemma mennyt todella hyvin (: Ensi viikolla vuorossa on todennäköisesti ensimmäinen yksinkyläily Paimion mummulassa, kun me mennään Tommin kanssa Happoradion keikalle.
 Heinäkuussa ei tullut käytettyä juuri muita vermeitä kuin tällaisia shortsipukuja, kuvassa oleva Polarn O Pyretin.

 Ensikosketus luonnonveteen Kokkilan uimarannalla. Lippis Mini Rodini, shortsipuku Lindex.

Tuossa jokin aika sitten liityin myös muutamalle lastenvaatekirppikselle facebookissa ja voi herranjestas kun karkasi mopo käsistä! Nyt on sitten laatikko täynnä mm. MiniRodinia, Gugguuta, Blaa'ta ja Kaikoa viileämpiä kelejä odottamassa. Tukholmassakin innostuin hiukan liikaa Rodinin liikkeissä ja epähuomiossa ostin kaksi bodya koossa 56/62, eivät siis todennäköisesti tämän hellejakson jälkeen enää mahdu Eepulle :D Mutta pojan serkuille löytyi tuliaisia ja tuossa viimeisessä kuvassa oleva lippis on ollut tehokäytössä - ja mahtuu muuten ensi kesänäkin!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Ristiäislahjat

Ah, nämä kuvat meinasivat unohtua arkistoihin, nimittäin Eepun ristiäislahjat. Monet tuoreet vauvaperheet varmaan tietävät sen fiiliksen kun vauvaroinaa tulee ovista ja ikkunoista, varsinkin jos lähipiirissä on viimeisen kymmenen vuoden sisällä syntynyt paljon lapsia. Siksipä olin iloinen kun moni kyseli ennen ristiäisiä mikäli meiltä löytyy ihan oikeasti tarpeellisia lahjatoiveita, ettei sitten tule ihan niin paljoa sitä ylimääräistä rompetta joka jää nurkkiin pyörimään. Ja paljon kivoja ja tarpeellisia juttuja poika saikin

Ensin vaatteet ja muut tekstiileihin luokiteltavat:
- Gugguun vaatesetti, jossa oli huppari ja kahdet housut kauniissa sinisen sävyissä sekä iiiiiiihana Mystic Licorice -kuosin body. Nämä olivat isompaa kokoa joten osa lähti lainaan serkkupojalle.
- Kaksi Cirafin yöppäriä. Pojan isomummi oli vahingossa ostanut kokoa 50, mutta onneksi oli lämmin alkukesä niin nämä pääsivät meidän hoikkeliinille käyttöön shortsimallisina ennen kuin lähtivät lainaan muutaman viikon päästä syntyvälle serkulle.
- Raidalliset Lundmyr of Sweden -pöksyt ja pipo.
- Matkailuaiheinen body.
- Pikku-Kånken, odotan niin paljon että vauvan mukana roudattava tavaramäärä vähenee ja saa pelkästään tällä lähteä liikenteeseen!
- Kaikon housut ja Mini Rodinin sukat punaisissa sävyissä.
- Lässigin turkoosi harsosetti, nämä ovat mukavan isoja niin ollaan kesällä käytetty peittona.
- Sirkusaiheinen lakanasetti juniorikoossa.

Ja sitten tavarat:
- Plaston neonpinkki-musta kuorma-auto (kenenköhän valitsema väri köh köh :D)
- Design Lettersin kirjainmuki ja Muumi-emalimuki
- Purulelu ja lautaspidike
- Peltorin kuulosuojaimet
- Kummilusikkana Kalevalan Mesikämmen
- Ässät-tutti (älkää edes kysykö...)
- Suuri iltasatukirja, Kukonpojan iltasatu sekä Kirja perheestäni
- Pingviini-ruokalappu (yllättävää kun meistä kyse ;))
- Aventin itkuhälytin
- Käsintehty värikäs pehmomato

Todella hyviä lahjoja mun mielestä, paljon sellaista joille on pitkään käyttöä ja vaatteitakin monessa eri koossa. Voisi muuten alkaa hahmottelemaan vauvavuoden hyödykkeet ja turhakkeet -postausta ja kirjoittaa sellaisen yhteenvedon vaikka tuossa puolen vuoden kohdalla syyskuussa. Myös lastenvaatepohdintaa on ollut ilmassa viime aikoina, niitäkin voisi jossain kohtaa jäsennellä blogiin asti. Onneksi on sisko joka tietää aiheesta jos ei ihan kaikkea niin ainakin paljon ;)

P.S. Mini menee perjantaina ekaa kertaa yökylään, iiks iiks! Tosin asia taitaa olla kriittisin ISÄLLE eikä äidille tai vauvalle.... :D

P.P.S. Sunnuntaina suuntana Tukholma!

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Vauva 3kk

Kesäkuu on mennyt melkoisella ryminällä ohitse. Toisaalta tuntuu ettei ole tehnyt mitään ja toisaalta taas on ollut koko ajan jossain liesussa. Tommilla on tänään viimeinen työpäivä ennen kesälomaa ja sitten onkin kokonaiset kolme viikkoa kun arkipäivien aamuherätykset eivät ole pelkästään mun vastuulla, jei! Kauheasti jo suunnitelmia lomalle, heti ensimmäisenä mm. käynti poliisilaitoksella pojan passihakemuksen tiimoilta ja vähän rymsteerausta kotona, Eeppu kun siirtyy "omaan" huoneeseen ja vähän isompaan sänkyynkin.

Mutta anyways, tässäpä yhteenveto minin kolmannesta kuukaudesta vattan tällä puolen. Neuvolassa käytiin siis kolmen kuukauden + yhden viikon iässä.
 Body Nosh / housut Lindex / töppöset saatu lahjaksi

 - Paino 5715g (4755), pituus 63,6cm (58,8), päänympärys 42,7cm (41)
- Imetys loppui muutama viikko takaperin. Jäpikkä kun vetelee hirsiä yöt läpeensä niin maidontuotannolle otollisten yöimetysten vähennyttyä hupeni maidontulo lähes kokonaan. Lisäksi tyypillä alkoi nälkä iskeä varsin yllättäen ja siinä kohtaa ei rinnasta tulevat pari tippaa kauheasti kiinnostaneet. Noh, 2,5kk osittaisimetystä näillä leikatuilla "et-tule-ikinä-imettämään" -tisseillä, taputan itseäni olalle ja totean että well done (:
- Korvikkeena edelleen Arlan luomu, välillä käytössä myös Semperin jauhe. Pullolempparit MAMin koliikkipullot, käytössä myös pari Philips Aventia ja Ainua sekä yksi Life Factory (en oikeen tykkää, tarttis myydä pois). 
- Vaipoissa käytetään 2-kokosia pois isompien alta, jemmaan ostettu Libero Newbornia sekä Comfortia koossa 3.
- Nyt on vihdoin laitettu 50-kokoiset vaatteet pois ja osasta 56-kokoakin jää lahkeet lyhyiksi :D Muutamia 62 otettu käyttöön.
Tämä H&M:n 62-kokoinen setti on aika höhlä, body on just passeli mutta housuissa on vyötäröllä useampi sentti väljää. Jos housut olisivat sopivat niin body olisi ihan ylitiukka. Makes sense? Mutta on se niiiin söpö!

- Nukkuu edelleen mainiosti, nukkumaanmeno on aikaistunut 20 - 20:30 ja siitä painaa yhtä soittoa noin aamuviiteen. Syötön jälkeen nukkuu vielä noin puoli kahdeksaan.
- Harjoittelee kovin asioihin tarttumista. Vielä joutuu vähän asettelemaan purulelua yms käteen, mutta lelumatolla ollessaan saa välillä napattua kiinni leluista vimmatun huitomisen lomassa.
- Käännähti ympäri 2,5kk iässä, luulen että osittain vahingossa kun pääsi piknikviltillä "alamäkeen". 3kk-päivän tienoilla käännähti useaan kertaan mahalta selälleen, mutta sekin touhu loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. 
- Syö tuttia yleensä nukkumaanmennessä, päivisin suuhun eksyy useimmiten oma nyrkki. Vielä ei kuitenkaan ole hampaita näkynyt, mutta merkkejä siitäkin on ollut jo useamman viikon.
Body Tutta (äp) / housut Lindex / sukat lainassa

Muutaman viikon päästä voikin aloittaa jo kiinteiden maistelut, hui jee!

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Vauva 1kk & 2kk

Morjensta pöytään ja hyvää alkanutta (viileähköä o_O) kesäkuuta! Melkoinen säänmuutos helteisen toukokuun jälkeen, mutta eiköhän me vielä saada nauttia auringosta, kesähän on virallisesti vasta alussa. Ellei sitten perinteisesti juhannusta vietetä pipo päässä ja villasukat jalassa, saa nähdä. Itselle kuitenkin tämä hiukan viileämpi sää on enemmän kuin tervetullut, nukkuu poikanenkin paremmin päikkäreitä ja on helpompi pukea tuo kylmäraajainen tapaus pelkäämättä että ihan läkähtyy.

Ajattelin rustailla tänne ylös aina kuukausittain pojan kuulumisia, samaan tapaan kuin siskoni omasta jälkikasvustaan, jotta jää itsellekin muistiin nämä hiukan hämärän peittoon jäävät vauvavuoden etapit. Tässä kuussa saavutetaankin jo 3kk ikä ja ensi kuussa saisi periaatteessa alkaa maistella kiinteistä, jehna miten aika suorastaan lentää! Vauva on samaan aikaan niin kovin iso ja niin kovin pieni, että välillä ihan pysähtyy ihmettelemään tuota kasvavaa ja oppivaa ihmisenalkua.

Poika 1kk
 
Body Littlephant / pöksyt Papu / sukat Converse (kaikki lainassa siskon muksuilta)

- Saavutti neljän viikon iässä 18.4. vihdoin syntymäpainonsa, meni jopa ohi muutamalla grammalla. paino 3955g (3930), pituus 55,7cm (53), pään ympärys 38,7cm (37,2).
- Osittaisimetyksellä, lisämaitona Arlan luomukorvike, yöt pelkällä rintamaidolla.
- Vaippoina Libero Newborn koko 2.
- Vaatekoko 50-56.
- Nukkuu yöt todella hyvin omassa pinniksessään meidän makkarissa, iltamaito 21-22 aikoihin ja herää vasta aamuyöstä syömään.
- Ottaa katsekontaktia sekä ihmisiin että leluihin, viihtyy suht hyvin Tripp Trappin newborn-istuimessa.
- Peikkotukan seasta löytyy aika reippaasti karstaa, sitä rapsutellessa...!
- Menopeleinä harmaat Nord Active -yhdistelmävaunut sekä sininen Cybex Cloud Q -kaukalo.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ristiäiset juhlittiin varsin aurinkoisen äitienpäiväviikonlopun lauantaina. Silloin seitsemänviikkoinen Eeli-poikamme kastettiin Mynämäen kirkossa, jossa allekirjoittanut on saanut saman toimituksen 30 vuotta sitten ja kummeiksi lupautuivat siskoni sekä meidät ystävät Sini ja Mikko. Mini oli muuten aika nätisti mutta päätti sitten puklata Mikon takinhelman kautta lattialle, läiskähdys vaan kaikui kirkon kiviseinistä kesken toimituksen :D Nooh, pienten lasten kanssa aina sattuu ja tapahtuu, Tommin kummitäti ojensi nenäliinan jolla saatiin puklu siivottua lattialta ja siskoni kipaisi sakastista hakemassa harson pojan ja kummisedän siistimistä varten.
Body  Kappahl / housut & henkselit Name It / rusetti mun hiuspinni / tossut FMAM (siskon kuopukselta lainassa, mutta tippuivat jalasta niin vaihdettiin "tennarisukkiin")

Kakkukahvit nautittiin kirkon viereisen Yhteiskoulun tiloissa, ennen kahvitarjoiluja kerroimme vieraille nimen valinnasta ja serkkuni esitti äitinsä miesystävän kitarasäestyksellä Juha Tapion kappaleen Sydän jota rakastan sekä Anna Puun Mestaripiirroksen. Esitys oli varsin ihana ja varsinkin ensimmäisen kappaleen aikana sain pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmista, kun kyseistä kappaletta kuunneltiin aikalailla repeatilla pojan ensimmäiset elinviikot. Kahvittelujen jälkeen pienemmällä porukalla jatkettiin vielä Mynikseen saunomaan, Tommi oli tehnyt pari ristiäisoluttakin 8)

Poika 2kk
Body H&M / housut Name It / sukat Converse
 
Body Tutta (äp) / housut Papu / sukat Converse

- 22.5. TYKSin kehitysseurantapolilla mitattu 4755g ja 58,8cm, py 41cm
- Ensimmäinen annos rotarokotetta annettu 4.5.
- Kannattelee aika hyvin päätään sylissä ollessa, mutta vatsallaan ei vielä jaksa pitkiä aikoja treenailla (kuten kuvasta näkyy...). TYKSistä saatiin ohjeeksi treenata joka päivä sekä pyyherulla kainaloiden alla että ilman apuvälineitä. Harjoittelun mielekkyys suoraan verrannollinen senhetkiseen vireystilaan...
- Vaatteista menee edelleen 50-koko, tosin lahkeiden ja hihojen pituus alkaa loppua ja bodyissa tarvitaan jatkopalaa (ekan kuvan sydänbody). Kaikki 56-kokoiset sentään saatu käyttöön ja muutamia kesävaatteita on koossa 62.
- Vapun tienoilla alkoi hymyillä ja ristiäisten jälkeen alkoi höpöttely.
- Tripp Trappissa ja Skiphop-lelumatolla huitoo ja mölisee värikkäille, rapiseville ja heliseville leluille.
- Imetys vähentynyt, koska nukkuu yöllä niin pitkän pätkän että herättyään kaipaa korviketta nälkäänsä.
- Säännöllinen vuorokausirytmi alkanut muodostua, nukkuu aamupäivällä pitkät päikkärit ja iltapäivällä/alkuillasta parit lyhyemmät. Yöunille menee yhdeksän maissa.
- Ei nuku kaukalossa ellei auto ole liikkeellä, joten pidemmillä kaupunkireissuilla aina vaunukoppa mukana. Kaukalossa myös hikoilee huomattavasti normaalia enemmän.
- Päässä edelleen karstaa, aina löytyy uutta tuolta pehkon seasta vaikka luuli saaneensa kaiken pois.

Piti välillä oikein pysähtyä miettimään että missä vaiheessa mikäkin asia on tapahtunut, tuntuu että vähän kaikki on tullut mukaan "just äsken" mutta onhan esim. hymyjä saatu ihastella jo yli kuukauden päivät (: Ensimmäinen ulkomaanmatkakin on varattuna heinäkuulle, aloitetaan rauhallisesti tuosta länsinaapurimme pääkaupungista ja matkatkin taitetaan laivalla niin saa huoletta matkustaa vaunujen kanssa. Googlailin eilen matkustusvinkkejä pienen vauvan kanssa ja aloin jo alustavasti pohtia ensimmäistä lentomatkaakin... ;)

torstai 17. toukokuuta 2018

Synnytyskertomus pt. II (osastolla)

No niin, jospa muutaman sanan vielä runoilisi osastolla olosta ja toipumisen ensiaskelista.

E oli tosiaan ensimmäiset elinvuorokautensa keskolassa rajun alun takia. Oli hurjaa kun sellaisella pienellä rääpäleellä meni piuhoja siellä täällä ja kanyyli löytyi sekä kämmenselästä että otsasta, oli kuulemma saanut antibioottia sekä kipulääkettä kun aristi niin paljon sitä imukupista tullutta pahkaa. Kuulin myös jälkikäteen hoitajilta että poika oli ollut todella ärtynyt ensimmäiset tunnit nopeasta toipumisesta huolimatta, mutta rauhottui kuulemma heti sen jälkeen kun oli päässyt ekaa kertaa mulle ihokontaktiin (: Mä olin vielä aivan kuollut, joten pääsin lepäilemään samalle osastolle johon olin tullut käynnistykseenkin ja Tommikin lähti kotiin suihkuun ja päikkäreille.

Osastolla hoitajat kyselivät multa imetyksestä ja sanoin että asia on mulle edelleen mysteeri, joten kokeiltiin käsinlypsämistä ja olin ihan äimänä kun kummastakin rinnasta saatiin pari tippaa tiristettyä. Sain ohjeet sähköpumpun käyttöön yms. jotta saataisiin maidontuotanto käyntiin vaikka vauva ei ollutkaan vierellä koko ajan. Kävin ilmeisesti jotenkin niin ylikierroksilla etten pystynyt hetkeksikään torkahtamaan, joten siinä juttelin yhden meijän vauvaryhmän äidin kanssa (hänen poikansa oli myös keskolassa) ja söin lounasta, jonka jälkeen lähdin hieman haparoiden hipsimään kohti keskolaa. Poika olikin juuri hereillä niin sain ottaa hänet heti syliin ja torkuttiin supermukavassa nojatuolissa ehkä puolisen tuntia. Keskolan hoitajan kanssa kokeiltiin myös ensimmäistä imetystä, oli aika villi tunne kun yhtäkkiä E sai kunnon otteen ja alkoi imeä! Mä taas hormonipäissäni itkeä pillitin ja sain soperrettua hoitajalle että voisiko hän ottaa kuvan todisteeksi tästä jos jostain syystä jääkin myös viimeiseksi kerraksi... Imetyksen jälkeen mä lähdin taas osastolle ja käytiin alkuillasta vielä Tommin kanssa yhdessä keskolassa, Tommi pääsi vaipanvaihtohommiinkin. Illalla kun kaaduin osaston sänkyyn niin olin ollut hereillä aikalailla 40h niitä muutamia torkkuja lukuunottamatta.
Torstaiaamulla herätessä oli melko höperö olo. Pikkuhiljaa aivot kasailivat edellisten päivien tietoja kokonaisuudeksi, tajusin olevani TYKSissä, mulla ei ollut enää raskausmahaa (ainakaan ihan niin isoa) ja totesin, että mulla on vissiin poikavauva samassa rakennuksessa :D Tommikin laittoi heti aamusta viestiä että "Onko tää totta, onko meillä poika?". Mulla oli edelleen jokseenkin jyrän alle jäänyt olo, mutta lähdin taas heti aamupalan jälkeen E:n luokse, harjoiteltiin taas imetystä ja vaipanvaihtoa. Pojalle oli myöhään edellisenä iltana laitettu nenämahaletku ja kuulemma yöllä oksentanut ruskeaa limaa, oli siis ilmeisesti hörpännyt vähän lapsivettäkin jossain kohtaa. Onneksi muuten osoitti koko ajan piristymisen merkkejä, käsien hienomotoriset spontaanit liikkeet olivat lisääntyneet ja oli selvästi ottanut Tommiin katsekontaktia.

Perjantaina singahdin heti aamusta keskolaan, sillä yhdeksältä oli lääkäreiden kierros niin menin kuuntelemaan heidän mielipiteensä pojan voinnista kun se keskiviikkoaamuinen selostus oli jostain syystä mennyt vähän ohi... Meinasin taas torkahtaa siinä supermukavassa nojatuolissa vauva sylissä istuen kun lääkärit pamahtivat paikalle ja ensitöikseen kysyivät multa miten E:llä menee. Hetken jouduin keräilemään aivosoluja kasaan, jotta sain selitettyä edes jotain järkevää ja lopputuloksena lääkärit totesivat etteivät näe estettä sille että mini pääsisi vielä saman päivän aikana mun kanssa yhdessä osastolle. Mua jännitti se tosi paljon, kun tuo oma toipuminen oli vielä todella kesken ja varsinkin kaikki istumiset ja sänkyynmenot tuottivat vielä vaikeuksia epparihaavan takia. Perjantaina alkuillasta siis kerättiin taas mun kimpsut ja kampsut, siirryttiin synnytysvuodeosasto 2:lle ja odoteltiin että osaston lastenhoitaja käy pojan hakemassa meidän luokse.
Tommin lähdettyä ja mun syötyä iltapalaa pyysin hoitajaa auttamaan vauvan mun paidan sisälle ihokontaktiin, pienen iltaimetyksen jälkeen nukahdettiin molemmat. Yöllä piti soittaa hoitaja paikalle kun en pystynyt yksin nousemaan ylös vauva kainalossa ja E:nkin oli tarkoitus saada lisämaitoa imetysten lisäksi. Osastolla sanottiin, että ei tarvitse syöttää x tunnin välein vaan mennään pitkälti vauvantahtisesti, mutta pojalla oli paino laskenut sen verran että imetyksen yhteydessä tehtävien syöttöpunnitusten perusteella päätettiin että noin kolmen tunnin välein olisi hyvä antaa lisämaitoa. E vaan oli niin hyvä nukkuja että välillä vähän venähti nuo välit :D
Oli sopivasti viikonloppu niin Tommi vietti paljon aikaa meidän kanssa ja otti vetovastuun vaipanvaihdoista sekä pulloruokinnasta, ilmeisesti musta näki kilometrien päähän että oon edelleen ihan romuna synnytyksestä. Muutamia vieraitakin kävi ja viikonloppu kului nopeasti. Maanantaiaamuna vauvasta otettiin verikokeita ja fysioterapeutti tuli tarkistamaan näkyykö vielä merkkejä hapenpuutteesta. Saatiin lähete kehitysseurantapoliklinikalle kun poika on kahden kuukauden ikäinen (eli ensi viikon alussa, jaiks!) ja ennen puoltapäivää oli vielä lastenlääkärin tarkistus. Olin sanonut Tommille että ottaa kaukalon ja kotiutumisvaatteet mukaan ihan varmuuden vuoksi ja niin me päästiinkin maanantaina yhdessä kotiin koko poppoo (:
Nyt on tosiaan vajaat 2kk harjoiteltu elämää kolmihenkisenä perheenä, ristiäisetkin juhlittiin äitienpäivän aattona. Melkoiset helteet pukkas jo tähän toukokuulle, normaalisti varsin hyväuninen jäpikkä on tässä viime päivät nukkunut sellaisia 20-30min pätkiä päikkäreitä. Onneksi torppa pysyy siedettävän viileänä ja yöt nukutaan pääsääntöisesti hyvin. Ja yllättävän hyvin olen pärjännyt kaksin E:n kanssa, onneksi mulla on lähipiirissä muitakin äitiyslomalaisia tai muuten vapaallaolijoita niin aina on saanut seuraa kun on liikenteeseen lähtenyt. Tommin siskokin jää kesäkuun alussa pois töistä, heidän kuopuksensa on määrä syntyä heinäkuussa. Mahtavaa kun E:llä on puolen vuoden säteellä sekä vanhempi että nuorempi serkkupoika ja muutenkin rakastava suku ympärillä. 

Nyt menee niin siirappiseksi että taidan lopetella ja syödä lounasta kun tuo muksu näyttää nukkuvan yllättävän hyvin, löytyi vaunuille tarpeeksi viileä spotti kellarin ovenpielestä, siihen ei aurinko pääse oikein missään kohtaa päivää paistamaan ja lämmittämään :D

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Synnytyskertomus

Nyt kun mini on kolmen viikon ikäinen ja arki alkaa tasaantua pikkuhiljaa niin olen ehtinyt jotenkin prosessoida tuon maaliskuisen kokemuksen, joka ei mennyt about yhtään niin kuin olin suunnitellut ja päättyikin siihen että vauva lähti tehon kautta keskolaan ottamaan vähän vauhtia elämänsä alkutaipaleelle. Varoituksena, että postaus on aivan megapitkä ja hyvinkin yksityiskohtainen, lukeminen omalla vastuulla (varsinkin mikäli vasta harkitset raskautumista :D).

Menin siis tiistaiaamuna 20.3. TYKSiin yliaikaiskontrolliin, jonka toki tiesin hyvin suurella todennäköisyydellä tarkoittavan synnytyksen käynnistystä. Viikonlopun supistukset olivat sentään jotain vähän tehneet niin saatiin homma käyntiin ballongilla eikä tarvittu lääkkeellistä avitusta. Lääkäri teki myös pikaisen kokoarvion vauvasta ja olin iloinen kuullessani että mitään viisikiloista järkälettä sieltä ei pitäisi olla tulossa. Jäin siitä osastolle ja ajattelin pysyä aktiivisena saadakseni synnytyksen kunnolla käyntiin, ballongin kanssa istuminen oli vaikeaa joten oli sinänsä helppo pysyä pystyasennossa. Parin tunnin välein piti käydä käyrillä tsekkaamassa vauvan vointia, ja siinä iltapäiväyhden jälkeen käyrillä maatessani supistukset alkoivatkin yhtäkkiä suht napakoina, kaksi tuntia ballongin laiton jälkeen. Oli aika vaikea ottaa supistuksia vastaan makuuasennossa, joten sain myöhemmät kerrat hengailla seisten, kunhan varoin sotkeutumasta johtoihin. Mulla oli sellainen pieni nystyräinen hierontapallo mukana ja sen puristaminen kämmenissä sekä lantion keinuttelu auttoivat supistuskipuun parhaiten.
 Iltapäivällä vielä hymyilytti

Tommi tuli töiden jälkeen seuraksi ja puoli seitsemän jälkeen totesin että mulla on jalat aivan väsyneet siitä tuntikausien steppaamisesta, pakko mennä hetkeksi sängylle lepäilemään. Olin iltavuoron hoitajilta saanut myös lämpögeelipussin, sen pitäminen alavatsalla supistuksen aikana oli myös suuri helpotus, joten uskalsin mennä makuuasentoon. En ehtinyt siinä makoilla edes puolta tuntia kun vatsassa tuntui pari poksahdusta ja lapsivedet pläjähti siihen sairaalasängylle. Se oli nimenomaan sellainen jenkkileffojen "my water just broke" -hetki ja Tommi olisi aika pahasti ollut tulilinjalla jos mulla ei olisi ollut housuja jalassa :D

Paikalle kutsuttu hoitaja sitten totesi että vesi on vihertävää ja lähti soittelemaan synnärille että onko parempi mennä sinne seurantaan, vauvan sykkeet olivat kuitenkin edelleen normaalit. Vesienmeno sai myös supistuksista tuplasti kipeämpiä, olin edeltävien luullut olevan kovia joten kivun voimakkuus pääsi vähän yllättämään. Ballonkikin napattiin siinä samaan syssyyn pois, oli ilmeisesti tipahtanut kohdunsuulta jo aiemmin mutta jostain syystä ei ollut tullut ulos asti. Tässä vaiheessa siis nelisen senttiä auki, mutta lapsiveden värin ja supistusten vahvuuden perusteella mut lähetettiin saliin, jossa oli myös paremmat mahdollisuudet kivunlievitykselle.

Saliinmennessä Tommi pyysi myös mun siskon paikalle, koska noh, lähisuvussa on nähty niin nopeita synnytyksiä että ajateltiin ettei tässä kauaa nokka tuhise ja vauva on ulkona vielä saman vuorokauden puolella. Kello oli tässä vaiheessa jossain kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä. Ehdittiin salissa nopeasti nähdä iltavuoron kätilö kunnes tuli vuoronvaihto ja yövuoron kätilö tuli esittäytymään. Olen kuullut kauhutarinoita joistain synnärin työntekijöistä mutta ah, mulle osui aivan ihana nuori kätilö kohdalle! Vaikka mä siinä puhisin aika tiukkojen supistusten keskellä niin kätilö-Elinan kanssa jutskailtiin ja heitettiin läppää, ja siinä ohessa ehdotti mulle erilaisia kivunlievityskeinoja. Ensimmäisistä ilokaasuhönkäyksistä tuli vähän pöhnäinen olo ja sanoinkin siinä että fiilis on kuin Lyni-illan jäljiltä. Kävin jossain kohtaa suihkussakin, mutta palelin niin kauheasti että halusin vaatteet takaisin päälle. Supistukset olivat siinä 22-23 aikaan niin pitkiä ja kipeitä, että edelleen arvuuteltiin tuleeko vauvasta kalat vai oinas.


Puolenyön jälkeen meikäläistä ei kauheasti enää naurattanut. Kovat supistukset olivat kestäneet yli viisi tuntia eivätkä olleen avanneet kohdunsuuta juuri yhtään siitä 4-5 sentistä jossa oli ollut saliin siirryttäessä. Vedin ilokaasua kuin viimeistä päivää, sen vuoksi myös mun suuta kuivasi ihan järkyttävästi ja kaikki supistusten väliset hetket Tommi antoi mulle vettä tai mehua. Tajusin vasta jälkikäteen siskon kanssa jutellessa että vedin oikeasti varmaan kolme litraa nestettä naamariin siinä n. kuuden tunnin aikana o_O Jossain yökahden aikoihin oon alkanut vinkua epiduraalia, kun supisti niin tiheään etten saanut hetkeäkään levättyä ja pelkäsin että ponnistusvaiheessa multa ei sitten löydy enää voimia. Tovin vielä kätilö kannusti selviämään ilokaasun, lämpögeelipussin ja tens-laitteen turvin, mutta kun en vieläkään ollut sitä kuutta senttiä enempää auki niin vihdoin 3:24 sain epiduraalin, jonka kanssa ehkä torkahdin, tai ainakin vajosin johonkin suloiseen kivuuttomuuskuplaan.

Yhtäkkiä havahduin siitä kuplastani kun saliin alkoi ilmestyä lisää väkeä ja tokkuraiset aivoni nappailivat ilmasta sanoja "imukuppi", "leikkuri", "sektio". Menin jonkinasteiseen paniikkiin, mutta onneksi sisko otti tilanteen haltuun ja rauhallisesti väänsi mulle rautalangasta mikä on homman nimi, vauvan sykkeet oli sen verran laskussa että ponnistaminen olisi aloitettava aikalailla heti. Imukuppi ja episiotomia oli mun synnytyspelkojen kärjessä heti sektioon joutumisen jälkeen, mutta tietty päämääränä oli sillä hetkellä ainoastaan saada mukula ulos elävänä. Kohdunkaulaa oli vielä pieni reuna jäljellä, joten lääkäri työnsi käsin sitä pois tieltä mun ponnistaessa pelkän paineentunteen ohjaamana, olinhan saanut epiduraalin vain puolisen tuntia aiemmin niin en tuntenut juuri mitään vyötäröstä alaspäin. Tuntui että aloin ponnistaa ilman että vauva olisi vielä lähelläkään synnytyskanavaa, ja yksi hoitaja jopa painoi mua mahan päältä aina kun ponnistin. Tähänastisessa elämässäni en ole kokenut mitään niin turhauttavaa kun kokoan kaikki voimani ja puserran minkä ikinä jaksan, ja sitten joku sanoo "hyvähyvä, pää on melkein jo ulkona". Siinä hetkessä mietin että halkaiskaa mut tai jotain, en jaksa enää, mutta jotenkin vaan apinanraivolla puski eteenpäin vaikka tuntui että päästä poksahtaa kohta joku verisuoni.

Vain 22 minuutin (joka tuntui noin viikolta) ponnistamisen jälkeen klo 4:34 näin jalkojeni välissä makaavan harmahtavan mötkäleen joka ei päästänyt pihaustakaan. Tuijotin vauvaa ja ympäröivä huone pimeni ympäriltä, olen kuulemma kysynyt sukupuolta ja sitten hätääntynyt miksei se rääkäise. Muistan miettineeni että nyt et jumalauta kuole etten mä tehnyt tätä kaikkea turhaan. Hoitohenkilökunta siinä antoi meidän rauhassa ihmetellä vastasyntynyttä poikaamme, joten joku aivosolu päässäni ymmärsi että ei tässä ilmeisesti mitään hengenhätää ole. Hetken päästä kuitenkin sanoivat vievänsä pojan virkoamaan, Tommi lähti mukaan ja mä en jaksanut juuri muuta miettiä kuin että saatana mikä työmaa. Jännä kyllä, tässä vaiheessa en mitenkään panikoinut vaikka tosiaan tulokkaasta ei salissa saatu irti muuta kuin pari pihausta eikä kukaan osannut sanoa miksi oli joutunut ahdinkoon tai kuinka kauan ehti kärsiä hapenpuutteesta. Juttelin lääkärin kanssa siinä jo samalla kun hän ompeli episiotomian jatkeeksi tullutta pientä repeämää, kauheasti en keskustelusta muista mutta mulle oli tärkeintä kuulla, että itse en olisi mitään voinut tehdä eritavalla, ja sain kehuja siitä miten hyvin tsemppasin vaikka olin varmasti todella uupunut.

Jälkeiset tulivat aika helpolla ja istukka oli kuulemma täydellinen, kohtukin lähti supistumaan hyvin. Olin valvonut aikalailla vuorokauden, mutta ilmeisesti jossain hormonikuohussa höpöttelin kätilö-Elinan kanssa mm. tatuoinneista siinä kun hän tikkasi mun epparihaavaa kiinni. Aika pian yksi hoitajistakin tuli kertomaan että poika alkoi pian keskolaan pääsyn jälken hengittää itse, ei siis ensimmäisen vartin happikaappihoidon lisäksi tarvittu edes happiviiksiä. Jonkin ajan kuluttua myös Tommi tuli takaisin ja kertoi pienokaisen availleen jo silmiäkin ja että oli päässyt syöttämään häntä tuttipullolla. Oli aika pöllämystynyt olo kummallakin, ihmeteltiin vain että onko meillä oikeasti vauva ja ONKO SE OIKEASTI SIIS POIKA :D Tommi näytti mulle myös ottamiaan kuvia, vauvalla oli kasvot ihan turvoksissa ja muutenkin näytti "vieraalta", mutta tärkeintä oli nähdä ja kuulla että suurin hätä oli ohi. Saatiin myös kuulla, että mikään ei viitannut pidempään hapenpuutteeseen ja että poika lähti kaikinpuolin toipumaan hämmästyttävän nopeasti. Apgar-pisteitä tosin ei herunut kuin 3/4/4, mutta olisi voinut mennä huonomminkin...

1. vaiheen kesto 08:57
2. vaiheen kesto 00:22
3. vaiheen kesto 00:16
Yhteensä 09:35

Saatiin aamupalaa ja mä kävin pikaisesti suihkussa, kun odoteltiin että osastolta tullaan mua hakemaan. Olin vielä aika heikossa hapessa, enkä olisi mitenkään päin pystynyt istumaan pyörätuolissa, että tulivat sängyn kanssa ja mietittiin milloin pääsen vihdoin pojan luokse. Toinen hoitajista sitten keksi soittaa keskolaan ja kysyä voidaanko siinä samalla reissulla pyörähtää siellä, jotta meidän ensikontakti ei venähtäisi niin pitkälle. Poika olikin onneksi avohuoneessa jossa ei sillä hetkellä ollut muita vauvoja niin mut saatiin sängyn kanssa kärrättyä paikalle. Olin ehtinyt jo murehtia että tunnistanko oman vauvani ja vielä enemmän että tunnistaako hän mut äidikseen, ja mua jännitti ihan hirveästi koko sen matkan synnäriltä keskolaan. Juuri kun päästiin perille niin kuulin rääkäisyn, sanoin heti että tuo taitaa olla meidän vauva ja aloin itkeä ihan holtittomasti. Keskolan hoitajat asettelivat pojan mun paidan sisään ja mä vaan paruin onnesta, tälläkin hetkellä nousee kyyneleet silmiin sitä hetkeä muistellessa.
Oltiin keskolassa yhteensä puolisentoista tuntia, siitä ajasta nukuin poika kainalossa varmaan tunnin. Paikalla oli myös lastenlääkäreitä kertomassa pojan tilanteesta, mutta meille ei Tommin kanssa kummallekaan jäänyt hirveästi muistikuvia - paitsi tärkein tieto että poika on niin hyvässä kunnossa kuin tuollaisen maailmaansaapumisen jälkeen voi olla.

Huh, pakko ehkä jättää loput sairaalahöpötykset seuraavaan postaukseen, kun tästä tuli jo tällaisena ihan hävyttömän pitkä postaus. En tiedä onko kukaan jaksanut tänne asti edes lukea, tämä oli ehkä enemmänkin mulle itselleni muistoksi tarkoitettu selostus. Kyllä alkoi silmäkulma kostua monta kertaa tämän kirjoittamisen aikana, vaikka olen tämän selostanut ties kuinka monelle ihmiselle tässä kuluneiden viikkojen aikana.

Postauksen ensimmäinen ja viimeinen kuva Tommin ottamia, keskimmäiset siskon kamerasta.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018