Dreams come true: Matka Yhdysvaltojen länsirannikolle

Tasan viikko reissuun, joten julkaistaas reissusuunnitelma tämän uudenkin blogin puolella (: Vaikka matkasta on haaveiltu tovi jos toinenkin, niin lopullinen päätös asiasta syntyi ihan helmi-maaliskuun vaihteessa, eli meille jäi vain reilu kuukausi suunnitteluaikaa. Tosin siinäkin ajassa on saanut itsensä niin tajuttomaan infoähkyyn, että on ollut pakko kirjoittaa muistettavia asioita ylös sitä mukaa kun niitä on osunut kohdalle, sillä muuten kaikki info sekoittuu aivoissa vain yhdeksi puuroksi. Pakko sanoa, että Nelliinan muutaman vuoden takaiset Route 66 -postaukset ovat olleet todella kullanarvoisia! En usko, että itse saan aikaiseksi kirjoitella niin kattavia reissupostauksia, mutta niistä inspiroituneena saan todennäköisesti vähän jotain tänne kirjattua muistiin (:

Tällainen on siis reittisuunnitelma (klikkaa isommaksi). Bongattiin tosi hyvät lennot, Helsingistä Arlandan kautta Losiin ja takaisin, molempiin suuntiin vain 1 - 3 tunnin välilasku. Vastaan tuli nimittäin paljon niitäkin joissa oli esimerkiksi 27 tunnin vaihtoaika Moskovassa... Varsin mielenkiintoista. Mutta siis, lennetään Losiin tiistaina 5. huhtikuuta ja napataan heti vuokra-auto alle ja pärräillään ympäri Enkelten kaupunkia tiistaista lauantaihin. Torstai-illaksi on varattu tosiaan liput NHL-peliin, pojat ovat jo aivan ratkeamispisteessä innostuksensa kanssa enkä usko että allekirjoittanutkaan jää kylmäksi tuosta kokemuksesta vaikkei jääkiekko lukeudukaan lemppariaktiviteetteihini (:

(kuva)

Voi olla että muutama "pakollinen" turistinähtävyys jää meiltä väliin, sillä halutaan mielummin mennä fiiliksen mukaan ja tutkailla paikkoja omassa tahdissa. On ehkä kuitenkin pakko ottaa Hollywood-kyltin kanssa selfie ja käydä tuijottelemassa jalkoihin Walk of Famella ;) Niin ja mulle ihan ehdoton juttu on viettää puolikas tai kokonainen päivä Tyynenmeren kuohuja ihaillen.

 (kuva)

Lauantaiaamuna heitetään siis kamat autoon ja lähdetään 6-7 tunnin automatkalle kohti Arizonan osavaltiota ja Flagstaffia, joka valikoitui tukikohdaksi Grand Canyonia silmälläpitäen. Nelliina onnistui romantisoimaan kyseisen kaupungin varsin tehokkaasti, joten odotan sitä lähes eniten reissullamme ;) En ole enää niinkään paljon shoppailun perään, mutta voi olla että tuolla sekoaa kuuppa, mikäli Nelliinan mainitsemia liikkeitä yhä sieltä löytyy. Flagstaffissa vietetään kaksi yötä, lauantaista maanantaihin, ja sunnuntai on tarkoitus pyhittää Grand Canyon -tourille. Nelliinalla oli myös tähän aiheeseen varsin näppäriä vinkkejä :D Mut kattokaa ny!

Sanat ei riitä kuvaamaan tätä fiilistä kun tietää että näkee tuon ihan oikeasti livenä alle kahden viikon päästä. Olen haaveillut siitä pikkutytöstä lähtien, joten sanoin pojillekin etteivät ihmettele jos mä liikutun kyyneliin siellä rotkon reunalla seistessä. Aivan käsittämätöntä.

Flagstaffin verkkaisesta pikkukaupungista (Ameriikan mittakaavalla... :D) siirrytäänkin sitten toiseen ääripäähän, nimittäin Las Vegasiin. Matkalla poiketaan tottakai ihmettelemässä Hooverin patoa. Las Vegas on todennäköisesti niin överi kuin mitä voi odottaa ja ehkä se vielä potenssiin kymmenen. Osattiin sijoittaa Vegas-pätkä arkipäiville, sillä kuulemma kuuluisana viikonloppulomakaupunkina hinnat ovat huomattavasti edullisemmat viikolla. Meillä on majoitukseen budjetoitu noin 100 euroa per yö, ja reippaasti alle tämän saatiin kaksi yötä (11.-13.4.) erään hotellin sviitissä ihan pääkatu Stripin vierestä! Vegasissa meillä ei ole mitään varsinaista tekemistä suunniteltuna, mutta Stratosphere-tornissa ja sen vuoristoradassa on ehkä pakko käydä.

 (kuva)

Pääsen viettämään myös synttärini tuolla reissussa, sillä keskiviikkona 13.4. pärähtää 28 vuotta mittariin. Se päivä vietetäänkin pitkälti taas tienpäällä, sillä silloin siirrytään Vegasista takaisin Losiin. Meillä on siis vielä loppureissusta muutama päivä aikaa pyöriä ympäri kaupunkia, kunnes lauantaina 16.4. lähdetään kotimatkalle. Vähän jännittää noiden aikaerojen osalta, sillä aiemmat matkat ovat suuntautuneet maksimissaan kahden tunnin aikaeron sisällä, nyt saadaan elää lähtöpäivä lähes tuplana, kun taas kotimatkaan vierähtää se about puolitoista vuorokautta.

Tässäpä suunnitelmat noin niinku suurinpiirtein. Saa kysyä jos joku kaipaa tarkentavia tietoja ja läppäri lähtee kyllä mukaan reissuun eli mahdollisesti tulee raporttia ihan reaaliajassa! Edulliset lennot löytyivät Kilroy Travelsilta, hotellit aika pitkälti hotels.comista ja auto vuokrattiin ihan Suomesta Sixtiltä. Siinä missä pojat etsivät tietoa matkaoppaista, niin meikäläinen selailee aiheeseenliittyviä blogipostauksia. Ja arvatkaan kumpi menetelmä on tuonut tähän mennessä enemmän hyödyllistä tietoa? ;)

Mikä Projekti harmonia?

"En tee lupauksia joita en pidä, mutta yhteen asiaan panostan. Mä aion jumalauta olla onnellinen vuonna 2016! Itsensä sättiminen ja liiallinen murehtiminen jääköön pois ja tehköön tilaa olennaisemmille asioille. Aion tehdä kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa ja pyristellä irti kaikesta jota teen vaan tottumuksesta vaikken saisi mitään irti. Vuosi 2016 olkoon henkisen hyvinvoinnin ja sisäisen rauhan kulta-aikaa!

Mulle on kaikki ovet auki. Katotaan mitä keksitään."

Näin julistin facebook-profiilissani vuoden 2015 viimeisenä päivänä. Halu muutokseen oli jo olemassa, pinnan alla oli kuplinut jo pidemmän aikaa, mutta nyt alkaa konkreettisesti tapahtua. Koulusta työelämään siirtyminen mahdollisti sen, että mulla oli enemmän aikaa ja energiaa tehdä asioita joista tykkään. Aloin pitkästä aikaa taas lukea kirjoja ja innostuin mm. sisustamisesta, aihealue, joka on aikaisemmin ollut mulle ihan yks hailee. Näihin liittyen on kaksi kirjaa, joiden voin katsoa olevan olennainen osa muutostani ja tavallaan myös sen liikkeellepaneva voima: Rhonda Byrnen Salaisuus (The Secret) ja Marie Kondon KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika. Vaikka ne käsittelevät jokseenkin eri aiheita, niin perusajatus on sama. Omalla asenteella ja ajatuksilla on enemmän voimaa kuin uskotkaan.

(kuva)

Projekti harmonia pitää sisällään elämän pieniä oivalluksia (ja mikä ettei suuriakin) sekä arjen iloja. Murheet pyrin pitämään minimissä tai ainakin hyväksymään ne osana elämää ilman että niihin täytyy jäädä pidemmäksi aikaa kieriskelemään. Blogin nimi, Eräs kaunis päivä, symboloi meikäläiselle myös sitä, että pahimmankin shaiban keskellä voi aurinko paistaa sinne risukasaan vaikka sitä ei millään uskoisi. Itse olen käynyt pohjalla, montakin kertaa, enkä vieläkään ole päässyt irti masennuksesta, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että nyt mulla on aika pihvelin vahva niskalenkki mokomasta. 

Kuten ekassa postauksessa mainitsinkin, tällä hetkellä mua koskettaa kokonaisvaltainen hyvinvointi, joten sitä tämä blogikin tulee eri muodoissa käsittelemään. Ehkä tätä voi pitää myös vastalauseena nykyajan (onneksi jo vähän rennommalle) fitness-buumille ;) Jopa minä, ikuinen hesepullafani, olen todennut, että kun oikeasti kuuntelee kehoaan niin tulee ihan huomaamatta syöneeksi paremmin. Välillä tekee mieli pekonihampparia ja silloin myös nautin siitä, mutta suurimman osan ajasta kroppa kaipaa puhtaampaa polttoainetta. Sen sijaan tarkkoihin dieetteihin ja ruokien punnitukseen en ikinä enää ala, aivan väärä toimintatapa tälle hedonistille :D

Jaksoitko lukea tänne asti? Ansaitset papukaijamerkin :D Muutoksen keskelläkin tietyt asiat säilyvät, kuten se etten mä osaa mitenkään tiivistää sanomisiani vaan aina lähtee mopo käsistä. 

Hahmottelin vähän blogin tulevia aiheita ja ainakin ekologisuus tulee näkymään postauksissa mm. ruokavalion sekä luonnonkosmetiikan osalta. Välillä poden ihan hirvittävää maailmantuskaa ja pyrinkin minimoimaan uutissivustojen selailun ihan vain oman mielenterveyteni säilyttämiseksi. Tapanani onkin murehtia aivan liikaa ja epäolennaisia asioita, joten jään myös helposti vatvomaan pientäkin riidanpoikasta tai hieman terävästi heitettyä kommenttia. Se on piirre, josta pyrin tietoisesti pääsemään eroon ja sanottakoon, että vuosi sitten saamani masennuslääkekuuri mukavasti pehmensi noita mielen ailahtelujen terävimpiä kulmia. Onneksi nykyään tunnistan itse, milloin kierin liikaa negatiivisuudessa, joten siitä on myös kohtalaisen helppo siirtää ajatukset johonkin mukavampaan.

Mitäs vielä? Kuten aloituspostauksessa mainitsin, niin blogi tulee sisältämään myös kaikkea kaunista ja perushömppää, kuten sisustamista, meikkikokeiluja ja vaatepohdintoja. Eli tiivistetysti, kaikkea mitä mieleen juolahtaa ;)

Kukamitähä?

Ehtoota!

Tässä kun elämän useampi osa-alue on joutunut tarkempaan syyniin niin myös keväästä 2007 palvellut blogini tuli tiensä päähän. Varovaista uudistusta kokeiltiin jo viime syksynä, kun vaihdoin blogin nimen ja piilotin lähes 600 vanhaa postausta, mutta uusi meininki ei saanut tarpeeksi tilaa menneisyyden haamujen takia. Siksipä päätin nyt repäistä itseni irti tuosta alkuperäisestä blogintekeleestä ja aloittaa oikeasti puhtaalta pöydältä. 

Okei, edelleen bloggerissa pysytään ja nimi pysyy samana (koska se TUNTUU just mun blogin nimeltä), mutta noin muuten karistetaan vanhat postaustomut harteilta ja lähdetään hommaan uusin fiiliksin.

Kuka täällä sitten kirjoittelee? Mä olen Marianna, kolmeakymppiä lähestyvä turkulaistunut maaseudun kasvatti. Koulutukseltani olen logistiikkainsinööri, tällä hetkellä huristelen trukilla erään teollisuusyrityksen yövuoron ainoana naisena ja jonkinsortin äitihahmona. Kotina toimii 55-neliöinen kerrostalokaksio läntisessä Turussa ja kotoa löytyy myös aviomies Tommi. Harrastuksiin kuuluu erilaiset liikuntahurahdukset (viimeisimpänä jooga ja kahvakuulatreeni), geokätköily, lukeminen ja kaikenlainen musisointi. Viime kuukausina olen alkanut enemmän perehtyä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kyseenalaistanut monet tapani ja tottumukseni. Monet varmasti pitävät meikäläistä vähän vinksahtaneena, mutta itse koen onnistumisen iloa siitä, että olen pikkuhiljaa oppinut kuuntelemaan kehoani ja luottamaan intuitioon.

Hyvinvointitaustani ei ole kovin kaunista katsottavaa, joten vanhassa blogissani julistin vuoden 2016 onnellisuuden ja unelmien tavoittelun vuodeksi. Yksi haave tulikin jo toteutettua kun sanoimme Tommin kanssa toisillemme Tahdon 12. helmikuuta (: Toinen haave on hyvää vauhtia käymässä toteen, sillä reilun viikon päästä otetaan suunta kohti Ameriikan ihmemaata ja pari viikkoa ihmetellään maailman menoa Los Angelesissa ja Las Vegasissa! Tässähän alkaa jopa itse uskoa siihen, että unelmat on tehty toteutettaviksi ;)

Ja koska blogi tulee käsittelemään myös sitä vanhaa tuttua hömppä, niin heitetään tulille samalla ensimmäinen asukuva. Kyseisessä lookissa oltiin pitkäperjantaina juhlistamassa 59-vuotiasta iskää (:

prillit Instrumentarium Heritage (saatu osittain blogin kautta) / nahkarotsi River Island / mekko Vila / kaulakoru Lindex / vyö, saappaat, hanskat äitin vanhat / sukkikset ikivanhat, ehkä Seppälä

(kuvasta kiitos siskolle)

 Ja joo, mulla on nykyään lasit :D Ei tosin ole kuin -0,25 ja -0,50, mutta ajaessa ihan hyödylliset ja töihin pitää myös hommata suojalasiversiot. Sain blogiyhteistyönä Instrun lahjakortin niin sain hyvän syyn tarkistuttaa näköni ja swarovskein koristellut kakkulat sitten tuli hommattua. 

Eipä tässä sitten enää muuta kuin että hyvää pääsiäisen loppua ja tervetuloa seurailemaan Eräs kaunis päivä 2.0:aa (: