Välitilassa

Olen jo hetken ihmetellyt miksi olen niin stressaantunut. Mieli mustenee pienimmästäkin syystä ja 90% ajasta mikään muu kuin sohvannurkka ja netflix ei kiinnosta. Töissä mulla on kyllä uudet haasteet työtehtävien vaihtumisen myötä, mutta ensimmäisen viikon jälkeen sekään ei tuntunut yksinään niin kuormittavalta kuin mitä kokonaisvaltainen olotilani antoi ymmärtää. Joulukuu on täynnä vapaapäiviä, meillä on varattuna reissu Tukholmaan joulupyhien ajaksi ja pienenä taustaprojektina tällä hetkellä on oman kodin etsiminen - lainalupauskin siis löytyy jo taskusta. Asioiden pitäisi siis olla hyvin, mutta meikämandoliini on vain yksi stressipallo ja pinna kireällä milloin mistäkin syystä.

Olen jo tovin yrittänyt tarkastella näitä olotiloja hiukan analyyttisemmin ja todennut että mua rassaa erityisen paljon välitilassa eläminen. Tiedättehän, oppari on loppusuoralla mutta olet yhä "vain" opiskelija. Olet valmiina työelämään, mutta sitä unelmien työpaikkaa ei ole vielä tullut eteen. Olet päättänyt toteuttaa jonkun unelmasi mutta et vielä tiedä miten. Kun on jo valmis muutokseen, mutta sen toteutuminen viivästyy syystä tai toisesta. Mulle viime vuosina näitä välitiloja ovat olleet juurikin opparin valmistuminen, oma ja Tommin sijoittuminen työelämään, päätös naimisiinmenosta ja lastenhankinnasta (=ei vielä ajankohtaista, älkää vielä innostuko) sekä nyt viimeisimpänä asumiskuviot ja vähän työelämäkin.

Tällaisina hetkinä toivoisi, että olisi löytänyt sen oman juttunsa miten suhtautuu maailman myllerryksiin ja ottaa oman paikkansa enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Kenelle se on joogaa tai mediaatiota, kenelle se on kirjoittamista, kenelle mökillä rentoutumista. KonMaria ja Salaisuutta olen viime päivinä selaillut, mutta niiden opetuksien sisäistäminen tuntuu vaativan jonkinlaista mielenrauhaa. Tuntuu kuin kaipaisin jonkinlaista elämän ohjekirjaa, jos tuntuu tältä niin tee näin -meininkiä. Mutta kukapa muu osaisi tämän pääkopan sekasorron pistää ojennukseen jos en minä itse, joten projekti harmonia jatkukoon... En ole kavereillekaan tästä viitsinyt kauheasti mainita, koska kun ulkoiset aspektit on kunnossa niin tuntuu tyhmältä selittää, että yhyy kun mulla nyt vaan on jostain syystä kovin vaikeaa.

Yksi yllättävä piristyselementti on ollut Hidasta elämää -sivuston instagram-tili (kuvakaappaus sieltä myös). Jostain syystä sieltä on tupsahdellut mun kuvafeedille just eikä melkein mielialaani sopivia mietelauseita. Henkiseen hyvinvointiin panostaminen on siis kyllä erittäin kiinnostavaa, mutta tällaiselle masennukseen taipuvaiselle ei todellakaan helppoa. Toistaiseksi yritän siis vain rämpiä päivästä toiseen ja yrittää edes vähän pitää sosiaalisia suhteita yllä ettei kaverit ihan katoaisi. Sentään mulla on melkoisia huipputyyppejä työkavereina, vaikka ei vapaa-ajalla jaksaisi sosialisoitua kenenkään muin kuin Tommin kanssa niin töissä tulee väkisinkin hymyiltyä edes kerran päivässä, yleensä useammankin kerran (:

Nyt syön karjalanpiirakan iltapalaksi ja alan rauhoittua nukkumaanmenoa varten, huomenna on uusi päivä ja uusi viikko. Ei uhka vaan mahdollisuus.

Uni, missä olet?

Huomenta.

Mulle on tullut outo taipumus herätä keskellä yötä saamatta enää unta. Työviikon jälkeen yleensä nukun perjantaina sen 4-5 tuntia, jotta saan normalisoitua rytmiä edes vähän viikonlopun ajaksi. Illalla uni sitten tuleekin helposti jo yhdeksän-kymmenen aikaan ja yleensä painelenkin petiin ellen ole jo nukahtanut sohvalle, mutta mikä tahansa syy (vessahätä, Tommin liikahtaminen vieressä, kuumuus) saattaa havahduttaa ja sen jälkeen unien jatkumisesta ei ole enää toivoakaan. Tommi on onneksi sikeäuninen, joten voin nousta ja touhuta vähän kaikkea ilman pelkoa toisen häiritsemisestä. 

Aiemmin stressi aiheutti sen, etten saanut illalla unta ja myös heräilin aamuyöstä, tosin silloin sain helposti unen päästä kiinni joten tämä nykyinen tilanne on itselleni uusi. En nyt kuitenkaan lähtisi suoraan toteamaan tämän johtuvan yötyöstä, mutta mielenkiinnolla odotan loppuvatko heräilyt siirtyessäni takaisin normaalivuoroon. Niin tosiaan, tämänhetkisen työtilanteen takia yövuoro loppuu ensi viikolla, heinäkuu tehdään päivävuoroa valtaosan ollessa kesälomilla ja elokuusta taas aletaan painaa viikko aamua, viikko iltaa -meiningillä. Vähän jännittää aamuheräämiset ja se, miten pää kestää sen kaiken hälinän, mutta onneksi meillä on viikko lomaa heinäkuun alussa. Lähdetään Tommin kanssa muutamaksi päiväksi Riikaan, yey!

Mutta niin, takaisin uniasiaan. Eilen illalla silmät alkoivat lupsua jo kymmenen maissa, joten ei muuta kuin hammaspesulle ja hetken lueskelun jälkeen unta kaaliin. Nukahdin varmaan sekunnissa enkä herännyt kertaakaan ennen kahta, kun Tommi kömpi sänkyyn futispelien loputtua. Ja kuten arvata saattaa, pyörin puolisen tuntia silmät täysin auki kunnes nappasin tyynyn kainaloon ja menin sohvalle tuijottamaan netflixiä. Aiemmin näin on käynyt "vasta" 3-5 aikoihin, tämänpäiväinen (vai öinen) oli siis vieläkin oudompaa. Pari kertaa tuli sellainen olo että saattaisin vielä nukahtaa, joten samantien töllö kiinni ja pää tyynyyn, mutta turha toivo. Turhauduin katsottuani liian monta jaksoa OC:tä joten söin aamupalaa, tyhjensin tiskikoneen (meillä on nykyään sellanenkin!), tiskasin käsin parit asiat, maritin muumimukit, kävin pienellä kävelyllä, tein lyhyen kahvakuulatreenin + venyttelyt ja viikkasin puhtaat pyykit. Nyt kello on vähän yli yhdeksän ja mietin koska voin mennä herättämään Tommin jotta lähdetään asioille.

Kävelyllä mietin mitä tilanteelle voisi tehdä. Viime aikoina syömiseni on pitkästä aikaa ollut suht toimivaa, olen innostunut pitkän tauon jälkeen smoothieista ja niistä onkin tullut lempparilounaani lämpiminä päivinä kun ei ole viitsinyt hellaa laittaa päälle. Lautaselta löytyy siis vihreää, tulee syötyä tasaisesti pitkin päivää ja vedenjuonnistakin on muodostunut varsin automaattinen tapa. Ostin myös pyöräilykypärän, joten ei ole enää mitään syytä olla lähtemättä fillarilla vaikka kauppaan.

Fyysinen puoli on siis kunnossa, entäs se henkinen? Töissä tulee myös ihan mukavasti liikuttua, mutta voisin panostaa vielä enemmän ulkoiluun ihan mielenkin kannalta. Tajusin tänään kävelylläni että kotiovelta kaks minuuttia ja olen keskellä metsää. Teki TODELLA hyvää hengitellä sateen jäljiltä kosteaa ja happirikasta ilmaa ja kuunnella metsän ääniä, liikennettä kun siihen aikaan ei juuri mistään kuulunut. 

Siispä vihje parempaan uneen numero yksi: Mene metsään. 

(Lisää ehdotuksia ja vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.)

Mikä Projekti harmonia?

"En tee lupauksia joita en pidä, mutta yhteen asiaan panostan. Mä aion jumalauta olla onnellinen vuonna 2016! Itsensä sättiminen ja liiallinen murehtiminen jääköön pois ja tehköön tilaa olennaisemmille asioille. Aion tehdä kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa ja pyristellä irti kaikesta jota teen vaan tottumuksesta vaikken saisi mitään irti. Vuosi 2016 olkoon henkisen hyvinvoinnin ja sisäisen rauhan kulta-aikaa!

Mulle on kaikki ovet auki. Katotaan mitä keksitään."

Näin julistin facebook-profiilissani vuoden 2015 viimeisenä päivänä. Halu muutokseen oli jo olemassa, pinnan alla oli kuplinut jo pidemmän aikaa, mutta nyt alkaa konkreettisesti tapahtua. Koulusta työelämään siirtyminen mahdollisti sen, että mulla oli enemmän aikaa ja energiaa tehdä asioita joista tykkään. Aloin pitkästä aikaa taas lukea kirjoja ja innostuin mm. sisustamisesta, aihealue, joka on aikaisemmin ollut mulle ihan yks hailee. Näihin liittyen on kaksi kirjaa, joiden voin katsoa olevan olennainen osa muutostani ja tavallaan myös sen liikkeellepaneva voima: Rhonda Byrnen Salaisuus (The Secret) ja Marie Kondon KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika. Vaikka ne käsittelevät jokseenkin eri aiheita, niin perusajatus on sama. Omalla asenteella ja ajatuksilla on enemmän voimaa kuin uskotkaan.

(kuva)

Projekti harmonia pitää sisällään elämän pieniä oivalluksia (ja mikä ettei suuriakin) sekä arjen iloja. Murheet pyrin pitämään minimissä tai ainakin hyväksymään ne osana elämää ilman että niihin täytyy jäädä pidemmäksi aikaa kieriskelemään. Blogin nimi, Eräs kaunis päivä, symboloi meikäläiselle myös sitä, että pahimmankin shaiban keskellä voi aurinko paistaa sinne risukasaan vaikka sitä ei millään uskoisi. Itse olen käynyt pohjalla, montakin kertaa, enkä vieläkään ole päässyt irti masennuksesta, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että nyt mulla on aika pihvelin vahva niskalenkki mokomasta. 

Kuten ekassa postauksessa mainitsinkin, tällä hetkellä mua koskettaa kokonaisvaltainen hyvinvointi, joten sitä tämä blogikin tulee eri muodoissa käsittelemään. Ehkä tätä voi pitää myös vastalauseena nykyajan (onneksi jo vähän rennommalle) fitness-buumille ;) Jopa minä, ikuinen hesepullafani, olen todennut, että kun oikeasti kuuntelee kehoaan niin tulee ihan huomaamatta syöneeksi paremmin. Välillä tekee mieli pekonihampparia ja silloin myös nautin siitä, mutta suurimman osan ajasta kroppa kaipaa puhtaampaa polttoainetta. Sen sijaan tarkkoihin dieetteihin ja ruokien punnitukseen en ikinä enää ala, aivan väärä toimintatapa tälle hedonistille :D

Jaksoitko lukea tänne asti? Ansaitset papukaijamerkin :D Muutoksen keskelläkin tietyt asiat säilyvät, kuten se etten mä osaa mitenkään tiivistää sanomisiani vaan aina lähtee mopo käsistä. 

Hahmottelin vähän blogin tulevia aiheita ja ainakin ekologisuus tulee näkymään postauksissa mm. ruokavalion sekä luonnonkosmetiikan osalta. Välillä poden ihan hirvittävää maailmantuskaa ja pyrinkin minimoimaan uutissivustojen selailun ihan vain oman mielenterveyteni säilyttämiseksi. Tapanani onkin murehtia aivan liikaa ja epäolennaisia asioita, joten jään myös helposti vatvomaan pientäkin riidanpoikasta tai hieman terävästi heitettyä kommenttia. Se on piirre, josta pyrin tietoisesti pääsemään eroon ja sanottakoon, että vuosi sitten saamani masennuslääkekuuri mukavasti pehmensi noita mielen ailahtelujen terävimpiä kulmia. Onneksi nykyään tunnistan itse, milloin kierin liikaa negatiivisuudessa, joten siitä on myös kohtalaisen helppo siirtää ajatukset johonkin mukavampaan.

Mitäs vielä? Kuten aloituspostauksessa mainitsin, niin blogi tulee sisältämään myös kaikkea kaunista ja perushömppää, kuten sisustamista, meikkikokeiluja ja vaatepohdintoja. Eli tiivistetysti, kaikkea mitä mieleen juolahtaa ;)