Uni, missä olet?

Huomenta.

Mulle on tullut outo taipumus herätä keskellä yötä saamatta enää unta. Työviikon jälkeen yleensä nukun perjantaina sen 4-5 tuntia, jotta saan normalisoitua rytmiä edes vähän viikonlopun ajaksi. Illalla uni sitten tuleekin helposti jo yhdeksän-kymmenen aikaan ja yleensä painelenkin petiin ellen ole jo nukahtanut sohvalle, mutta mikä tahansa syy (vessahätä, Tommin liikahtaminen vieressä, kuumuus) saattaa havahduttaa ja sen jälkeen unien jatkumisesta ei ole enää toivoakaan. Tommi on onneksi sikeäuninen, joten voin nousta ja touhuta vähän kaikkea ilman pelkoa toisen häiritsemisestä. 

Aiemmin stressi aiheutti sen, etten saanut illalla unta ja myös heräilin aamuyöstä, tosin silloin sain helposti unen päästä kiinni joten tämä nykyinen tilanne on itselleni uusi. En nyt kuitenkaan lähtisi suoraan toteamaan tämän johtuvan yötyöstä, mutta mielenkiinnolla odotan loppuvatko heräilyt siirtyessäni takaisin normaalivuoroon. Niin tosiaan, tämänhetkisen työtilanteen takia yövuoro loppuu ensi viikolla, heinäkuu tehdään päivävuoroa valtaosan ollessa kesälomilla ja elokuusta taas aletaan painaa viikko aamua, viikko iltaa -meiningillä. Vähän jännittää aamuheräämiset ja se, miten pää kestää sen kaiken hälinän, mutta onneksi meillä on viikko lomaa heinäkuun alussa. Lähdetään Tommin kanssa muutamaksi päiväksi Riikaan, yey!

Mutta niin, takaisin uniasiaan. Eilen illalla silmät alkoivat lupsua jo kymmenen maissa, joten ei muuta kuin hammaspesulle ja hetken lueskelun jälkeen unta kaaliin. Nukahdin varmaan sekunnissa enkä herännyt kertaakaan ennen kahta, kun Tommi kömpi sänkyyn futispelien loputtua. Ja kuten arvata saattaa, pyörin puolisen tuntia silmät täysin auki kunnes nappasin tyynyn kainaloon ja menin sohvalle tuijottamaan netflixiä. Aiemmin näin on käynyt "vasta" 3-5 aikoihin, tämänpäiväinen (vai öinen) oli siis vieläkin oudompaa. Pari kertaa tuli sellainen olo että saattaisin vielä nukahtaa, joten samantien töllö kiinni ja pää tyynyyn, mutta turha toivo. Turhauduin katsottuani liian monta jaksoa OC:tä joten söin aamupalaa, tyhjensin tiskikoneen (meillä on nykyään sellanenkin!), tiskasin käsin parit asiat, maritin muumimukit, kävin pienellä kävelyllä, tein lyhyen kahvakuulatreenin + venyttelyt ja viikkasin puhtaat pyykit. Nyt kello on vähän yli yhdeksän ja mietin koska voin mennä herättämään Tommin jotta lähdetään asioille.

Kävelyllä mietin mitä tilanteelle voisi tehdä. Viime aikoina syömiseni on pitkästä aikaa ollut suht toimivaa, olen innostunut pitkän tauon jälkeen smoothieista ja niistä onkin tullut lempparilounaani lämpiminä päivinä kun ei ole viitsinyt hellaa laittaa päälle. Lautaselta löytyy siis vihreää, tulee syötyä tasaisesti pitkin päivää ja vedenjuonnistakin on muodostunut varsin automaattinen tapa. Ostin myös pyöräilykypärän, joten ei ole enää mitään syytä olla lähtemättä fillarilla vaikka kauppaan.

Fyysinen puoli on siis kunnossa, entäs se henkinen? Töissä tulee myös ihan mukavasti liikuttua, mutta voisin panostaa vielä enemmän ulkoiluun ihan mielenkin kannalta. Tajusin tänään kävelylläni että kotiovelta kaks minuuttia ja olen keskellä metsää. Teki TODELLA hyvää hengitellä sateen jäljiltä kosteaa ja happirikasta ilmaa ja kuunnella metsän ääniä, liikennettä kun siihen aikaan ei juuri mistään kuulunut. 

Siispä vihje parempaan uneen numero yksi: Mene metsään. 

(Lisää ehdotuksia ja vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.)