Vuoden 2017 toinen päivä ja ahistaa niimmaan perkeleesti. Vaikka eilen instagramissa julistin, että tästä vuodesta tulee hyvä, niin joku sitkeä ahdistusmöykky on pesiytynyt rintalastan alle. Pinnan alla on kuplinut jo hetken aikaa, mutta en vieläkään tiedä mihin tämä levoton tunne on johtamassa. Olen luonteeltani sellainen, että järki ja tunteet ovat jatkuvasti väittelyssä keskenään. Vaikka innostuisin jostain aivan täydestä sydämestäni, niin järki toppuuttelee ja käskee punnitsemaan vaihtoehdot tarkkaan. Olen kyllä kohtuullisen impulsiivinen ja go with the flow -henkinen tyyppi, mutta jotkin asiat ovat sellaisia, että vaikka sydän haluaa mitä niin aivot saavat saman kuulostamaan täysin järjettömältä.
Kuitenkin uskon, että tällä kaikella kamppailulla on tarkoitus ja lopulta löydän paikkani tässä universumissa. Täytyy vaan kuulostella omaa sisintä, mitkä asiat tekevät just mut onnelliseksi. Liian pitkään ja useasti olen tehnyt valintoja, joita olen olettanut muiden multa odottavan. Liian monta kertaa olen verrannut itseäni muihin ja heijastanut ne tunteet omaan toimintaani. Liian monta kertaa olen sättinyt itseäni epäonnistumisesta ja puhunut itselleni epäkunnioittavasti.
Ja kun on käynyt pohjalla, tietää että ainoa suunta on ylös. Tämä ahdistuskin muuttuu iloksi vielä jossain vaiheessa, nyt on vaan elettävä sen rinnalla ja etsiä asioita joista nauttia siitä huolimatta.
Mulla on haaveita. Mulla on tavoitteita. Mulla on mahdollisuuksia.
Tervetuloa 2017, olen valmis katsomaan mitä sulla on tarjottavana.
Ja kun on käynyt pohjalla, tietää että ainoa suunta on ylös. Tämä ahdistuskin muuttuu iloksi vielä jossain vaiheessa, nyt on vaan elettävä sen rinnalla ja etsiä asioita joista nauttia siitä huolimatta.
Mulla on haaveita. Mulla on tavoitteita. Mulla on mahdollisuuksia.
Tervetuloa 2017, olen valmis katsomaan mitä sulla on tarjottavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti