Maaseutu kutsuu

Hellurei!

Ajattelin vain tulla kertomaan, että olen taas kerran perustanut uuden blogin. Tällä kertaa aihepiirinä remontointi ja sisustus, sillä seuraavien viikkojen aikana painetaan sata lasissa ja ajetaan 1-tietä edestakaisin kunnes 1.5. meistä tulee paimiolaisia! Muutetaan Tommin isän omistamaan rintamamiestaloon ainakin kesän ajaksi, ei makseta omien asumiskulujen lisäksi mitään vuokraa, mutta remppaillaan torppaa oman osaamisen ja mielenkiinnon puitteissa. Keittiö laitetaan aikalailla uusiksi ja ainakin makkari kokee melkoisen pintarempan, mutta sen lisäksi mitään kovin suurta tuskin on tiedossa. Ellei ihastuta maisemaan ja maalaiselämään niin paljon, että ostetaan koko mökki ja aletaan rakentaa yläkertaa asuttavaksi :D

!!Blogiin pääset tästä!!

Hektistä tulee siis olemaan, kun Turun kämpän on oltava vappuun mennessä tyhjä ja remppa on vielä kohtalaisen alkutekijöissään, mutta onneksi motivaatio on kohdillaan! Ollaan pitkään jo kaipailtu jotain konkreettista projektia, joten tämä mahdollisuus tuli oikein sopivalla hetkellä (: Tai no, kuukauden päässä häämöttävä Amerikan-reissu vaatii myös hiukan suunnitteluaikaa ja todennäköisesti taas muutto tapahtuu jokseenkin paniikinomaisesti, mutta eiköhän tämä tästä. Mulla ainakin on jo sataprosenttisesti kevättä rinnassa ja energiatasot tuntuvat nousevan päivä päivältä lyhyehköistä yöunista huolimatta. Tästä tulee mahtavaa!

Matkaan lähden

... en ihan vielä mutta 101 päivän päästä kutsuu taas tuo Ameriikan ihmemaa! Lennetään taas Los Angelesiin, sieltä kärry alle ja baanalle. Tällä kertaa tosin Enkelten kaupungissa pyörimisen sijasta vaihdetaan maisemaa samantien ja otetaan suunnaksi viime reissulla väliin jäänyt San Francisco! Tai no, ihan samantien ei sinne asti suhata mutta reissun pääpaino on tuolla kaupungilla (: Ainakin Yosemiten kansallispuisto sekä kuuluisa vankilasaari Alcatraz on vierailulistalla. Melko huikeeta.

Bongattiin myös ihan näppärät lennot, vaikka matkalaukkujen katoaminen Heathrow'n pöhinässä onkin käynyt mielessä. Varattiin liput suoraan Finnairilta ja mm. kotimatka alkaa kivasti vasta alkuillasta, joka mahdollistaa nukkumisen lentokoneessa paremmin kuin viime kerralla kun lento lähti jo kahdelta. Yhdellä vaihdolla selvitään kumpaankin suuntaan ja tällä kertaa paluu on perjantaina, joten meikäläisenkään ei tarvitse ihan samoilla silmillä lähteä töihin sekoilemaan :D Ja mullahan on elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma!! Kolme viikkoa käytän tähän reissuun ja muutama päivä jää vielä myöhemmin hyödynnettäväksi, ties vaikka pyörähtäisi jossain toisellakin reissulla syksymmällä.

 

Viimeksi oltiin reissussa 12 päivää, nyt muutaman päivän pidempään. Ajankohtana toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun, joten on mahdollista että päästään katsomaan jotain änärin playoff-peliä, ainakin San Jose on kivasti matkan varrella. Hmm, löytyisköhän mun ehtaa ysäriä oleva Sharks-lippis jostain... lipan sisäpuoli on kirjoitettu täyteen hevostennimiä, mutta mitäpä pienistä :D

Arizonaan asti matkareitti ei todennäköisesti tule ulottumaan, mutta mahtavia maisemia on luvassa onneksi muutenkin. Mahdollisesti jätetään yö tai pari ilman majoitusvarauksia ja painetaan go with the flow -mentaliteetillä. Varattiin just majoitus ekalle yölle ja tässä muutenkin suunnitellaan alustavaa matkareittiä. Tällä kertaa suunnitteluaikaakin on vähän enemmän kuin kuukausi, ehtii koluta kaikki vaihtoehdot läpikotaisin. Ja mähän hahmottelin jo vähän mitä vaatteita pakkaan mukaan, onneksi viime kerran topit ja flopit on suht hyvin muistissa niin sekin puolen suunnittelu on helpompaa.

Ja mikä parasta, päästään ajamaan maailman kauneimmaksikin tieksi kehuttu Pacific Highway tuolle LA-SF -välille (: Lisäksi ostin maailman huikeimman matkalaukun, kuva löytyy mm. instagramista! Reissukuume on kyllä melkoisen korkealla taas ja lentojen varaaminen teki arjestakin heti siedettävämpää. Kyllä jaksaa painaa töitä kun on niin mahtava "palkinto" tiedossa.

Nyt keskityn taas tähän matkasuunnitteluun, olen ryhmän virallinen bedbug-tarkastaja ;D Teen näitä reissupostauksia varten uuden tagin, usatrip2017, niin löytyvät sitten kaikki postaukset samasta paikasta. Postauksen kuvituksena aiemmin julkaisemattomia otoksia edelliseltä reissulta ja loppuun vielä meidän reissun tunnari, hyvää lauantaita kaikille! 8)

Uusi vuosi, uusi mahdollisuus

Vuoden 2017 toinen päivä ja ahistaa niimmaan perkeleesti. Vaikka eilen instagramissa julistin, että tästä vuodesta tulee hyvä, niin joku sitkeä ahdistusmöykky on pesiytynyt rintalastan alle. Pinnan alla on kuplinut jo hetken aikaa, mutta en vieläkään tiedä mihin tämä levoton tunne on johtamassa. Olen luonteeltani sellainen, että järki ja tunteet ovat jatkuvasti väittelyssä keskenään. Vaikka innostuisin jostain aivan täydestä sydämestäni, niin järki toppuuttelee ja käskee punnitsemaan vaihtoehdot tarkkaan. Olen kyllä kohtuullisen impulsiivinen ja go with the flow -henkinen tyyppi, mutta jotkin asiat ovat sellaisia, että vaikka sydän haluaa mitä niin aivot saavat saman kuulostamaan täysin järjettömältä.

Kuitenkin uskon, että tällä kaikella kamppailulla on tarkoitus ja lopulta löydän paikkani tässä universumissa. Täytyy vaan kuulostella omaa sisintä, mitkä asiat tekevät just mut onnelliseksi. Liian pitkään ja useasti olen tehnyt valintoja, joita olen olettanut muiden multa odottavan. Liian monta kertaa olen verrannut itseäni muihin ja heijastanut ne tunteet omaan toimintaani. Liian monta kertaa olen sättinyt itseäni epäonnistumisesta ja puhunut itselleni epäkunnioittavasti.

Ja kun on käynyt pohjalla, tietää että ainoa suunta on ylös. Tämä ahdistuskin muuttuu iloksi vielä jossain vaiheessa, nyt on vaan elettävä sen rinnalla ja etsiä asioita joista nauttia siitä huolimatta.

Mulla on haaveita. Mulla on tavoitteita. Mulla on mahdollisuuksia.

Tervetuloa 2017, olen valmis katsomaan mitä sulla on tarjottavana.

USA trip: Grand Canyon

NONIIN!

Sunnuntaina 10.4. oli ainakin meikäläiselle reissun odotetuin päivä, sillä iltapäivällä suunnattiin Flagstaffista reilun tunnin ajomatkan päässä olevalle Grand Canyonille upeiden kuvien ja henkeäsalpaavan hienon auringonlaskun perässä. Noh, matkalla ripsotteli vettä ja tummia pilviä näkyi vähän siellä sun täällä, mutta koko ajan oltiin optimistisia että ehkä sateet menevät ohi ennen kuin päästään kanjonin kansallispuiston alueelle. Yeah right, kastuttiin heti ekalla view pointilla ja vaikka loppua kohden sade hellitti, niin kanjoni oli niin täynnä sumua ettei meinannut hyvällä tahdollakaan nähdä mitään. Ennustin että olisin liikuttunut kyyneliin tuon luonnonihmeen ensimmäistä kertaa nähdessäni, mutta lähellä oli etten itkenyt ihan vain ketutuksesta :D

Seuraava video tiivistää päivän fiilikset aika hyvin, näin jälkeenpäin katsoessa naurattaa tuo oma surkeus mutta silloin se tuntui hetkelliseltä maailmanlopulta.

Oltiin jokseenkin hiljaista tyttöä ja poikaa kun ajeltiin kanjoneilta takas majapaikkaan. Päätettiin jo, että kun täällä asti ollaan niin otetaan maanantaiaamuna uusi yritys vaikka se maksaisi uudestaan sen 30 dollaria, kunnes Mikko hoksasi, että yhdellä maksulla saa käydä siellä puistossa kuuden päivän ajan! Se vähän kohotti tunnelmaa (:

Odottavin mieli ja pieni pelko ahterissa sitten seuraavana aamuna takaisin pelipaikalle, aamupäivän aurinko pilkahteli pilvien raoista eikä sateesta tai sumusta ollut tietoakaan. Mentiin tällä kertaa ns. pääportista, sillä meillä ei ollut tarkoitus ajaa näköalareittiä kokonaan vaan meillä oli tähtäimessä täältä netin syövereistä löytämäni "salapaikka". Paikka sijaitsee noin mailin South Entrancelta itään päin ja on nimeltään Shoshone Point, löytyi meillä ainakin ihan googlemapsista, joten tallennettiin se etukäteen ladatulle offline-kartalle. Mese pienelle hiekkaparkille ja parisen kilometriä aamulenkkeilyä näköalapaikalle. Oli ihan jännä myös nähdä kansallispuiston luontoa muutenkin kuin auton ikkunasta ja kanjonin reunalta (:

 Ja voi vehnä. Todellakin sen tarpomisen arvoista.

Meidän lisäksemme paikalla ei näkynyt kuin yksi vanhempi mies joka vastaantullessa kehui näköalaa mahtavaksi. Sydän pamppaillen pujoteltiin puiden väleistä kielekkeelle ja montut auki jäätiin tuijottamaan edessä avautuvaa maisemaa. Aivan tajutonta! Lisäksi paikka on niin kaukana virallisista view pointeista että oli täysin hiljaista lukuunottamatta luonnonääniä ja hetkittäin jossain kaukana pörisevää helikopteria.

Itse käytin hiljaisuuden hyväkseni ja tasoittelin vähän reissukokemusten pökerryttämää mieltäni pienellä mediaatiohetkellä. Teki gutaa! Pojatkin istuivat monta minuuttia hiljaa ja vain ihmettelivät edessä aukeavaa näköalaa.

Nelliina tosiaan kirjoitti havainnollistavan postauksen Grand Canyon -vierailusta karttoineen päivineen, joten päivitän tilannetta vain sillä että maksu on nykyään 30 dollaria (: Mentiinkin ensimmäisenä päivänä juuri tuolta East Entrancesta ja tosiaan huonommallakin säällä eteläportilla oli selvästi jonoa. North Rim'hän ei ollut meille edes mahdollinen, sillä se on auki vain kesäkautena eli toukokuun puolivälistä alkaen, ehkä siis ensi kerralla ;)

Lienee sanomattakin selvää, että paikalta poistuttiin melkoinen hymy naamalla ja sanottakoon, että paikan hiljaisuus oli hyvä nollaushetki ennen reissun seuraavaa etappia eli Las Vegasia......!

P.S. Allekirjoittaneelta saattoi pari kyyneltäkin vierähtää, kun lähes elämänmittainen unelma oli siinä silmien edessä kaikessa valtavuudessaan :')