NONIIN!
Sunnuntaina 10.4. oli ainakin meikäläiselle reissun odotetuin päivä, sillä iltapäivällä suunnattiin Flagstaffista reilun tunnin ajomatkan päässä olevalle Grand Canyonille upeiden kuvien ja henkeäsalpaavan hienon auringonlaskun perässä. Noh, matkalla ripsotteli vettä ja tummia pilviä näkyi vähän siellä sun täällä, mutta koko ajan oltiin optimistisia että ehkä sateet menevät ohi ennen kuin päästään kanjonin kansallispuiston alueelle. Yeah right, kastuttiin heti ekalla view pointilla ja vaikka loppua kohden sade hellitti, niin kanjoni oli niin täynnä sumua ettei meinannut hyvällä tahdollakaan nähdä mitään. Ennustin että olisin liikuttunut kyyneliin tuon luonnonihmeen ensimmäistä kertaa nähdessäni, mutta lähellä oli etten itkenyt ihan vain ketutuksesta :D
Seuraava video tiivistää päivän fiilikset aika hyvin, näin jälkeenpäin katsoessa naurattaa tuo oma surkeus mutta silloin se tuntui hetkelliseltä maailmanlopulta.
Oltiin jokseenkin hiljaista tyttöä ja poikaa kun ajeltiin kanjoneilta takas majapaikkaan. Päätettiin jo, että kun täällä asti ollaan niin otetaan maanantaiaamuna uusi yritys vaikka se maksaisi uudestaan sen 30 dollaria, kunnes Mikko hoksasi, että yhdellä maksulla saa käydä siellä puistossa kuuden päivän ajan! Se vähän kohotti tunnelmaa (:
Ja voi vehnä. Todellakin sen tarpomisen arvoista.
Itse käytin hiljaisuuden hyväkseni ja tasoittelin vähän reissukokemusten pökerryttämää mieltäni pienellä mediaatiohetkellä. Teki gutaa! Pojatkin istuivat monta minuuttia hiljaa ja vain ihmettelivät edessä aukeavaa näköalaa.
Nelliina tosiaan kirjoitti havainnollistavan postauksen Grand Canyon -vierailusta karttoineen päivineen, joten päivitän tilannetta vain sillä että maksu on nykyään 30 dollaria (: Mentiinkin ensimmäisenä päivänä juuri tuolta East Entrancesta ja tosiaan huonommallakin säällä eteläportilla oli selvästi jonoa. North Rim'hän ei ollut meille edes mahdollinen, sillä se on auki vain kesäkautena eli toukokuun puolivälistä alkaen, ehkä siis ensi kerralla ;)
Lienee sanomattakin selvää, että paikalta poistuttiin melkoinen hymy naamalla ja sanottakoon, että paikan hiljaisuus oli hyvä nollaushetki ennen reissun seuraavaa etappia eli Las Vegasia......!
P.S. Allekirjoittaneelta saattoi pari kyyneltäkin vierähtää, kun lähes elämänmittainen unelma oli siinä silmien edessä kaikessa valtavuudessaan :')
Sunnuntaina 10.4. oli ainakin meikäläiselle reissun odotetuin päivä, sillä iltapäivällä suunnattiin Flagstaffista reilun tunnin ajomatkan päässä olevalle Grand Canyonille upeiden kuvien ja henkeäsalpaavan hienon auringonlaskun perässä. Noh, matkalla ripsotteli vettä ja tummia pilviä näkyi vähän siellä sun täällä, mutta koko ajan oltiin optimistisia että ehkä sateet menevät ohi ennen kuin päästään kanjonin kansallispuiston alueelle. Yeah right, kastuttiin heti ekalla view pointilla ja vaikka loppua kohden sade hellitti, niin kanjoni oli niin täynnä sumua ettei meinannut hyvällä tahdollakaan nähdä mitään. Ennustin että olisin liikuttunut kyyneliin tuon luonnonihmeen ensimmäistä kertaa nähdessäni, mutta lähellä oli etten itkenyt ihan vain ketutuksesta :D
Seuraava video tiivistää päivän fiilikset aika hyvin, näin jälkeenpäin katsoessa naurattaa tuo oma surkeus mutta silloin se tuntui hetkelliseltä maailmanlopulta.
Odottavin mieli ja pieni pelko ahterissa sitten seuraavana aamuna takaisin pelipaikalle, aamupäivän aurinko pilkahteli pilvien raoista eikä sateesta tai sumusta ollut tietoakaan. Mentiin tällä kertaa ns. pääportista, sillä meillä ei ollut tarkoitus ajaa näköalareittiä kokonaan vaan meillä oli tähtäimessä täältä netin syövereistä löytämäni "salapaikka". Paikka sijaitsee noin mailin South Entrancelta itään päin ja on nimeltään Shoshone Point, löytyi meillä ainakin ihan googlemapsista, joten tallennettiin se etukäteen ladatulle offline-kartalle. Mese pienelle hiekkaparkille ja parisen kilometriä aamulenkkeilyä näköalapaikalle. Oli ihan jännä myös nähdä kansallispuiston luontoa muutenkin kuin auton ikkunasta ja kanjonin reunalta (:
Meidän lisäksemme paikalla ei näkynyt kuin yksi vanhempi mies joka vastaantullessa kehui näköalaa mahtavaksi. Sydän pamppaillen pujoteltiin puiden väleistä kielekkeelle ja montut auki jäätiin tuijottamaan edessä avautuvaa maisemaa. Aivan tajutonta! Lisäksi paikka on niin kaukana virallisista view pointeista että oli täysin hiljaista lukuunottamatta luonnonääniä ja hetkittäin jossain kaukana pörisevää helikopteria.
Nelliina tosiaan kirjoitti havainnollistavan postauksen Grand Canyon -vierailusta karttoineen päivineen, joten päivitän tilannetta vain sillä että maksu on nykyään 30 dollaria (: Mentiinkin ensimmäisenä päivänä juuri tuolta East Entrancesta ja tosiaan huonommallakin säällä eteläportilla oli selvästi jonoa. North Rim'hän ei ollut meille edes mahdollinen, sillä se on auki vain kesäkautena eli toukokuun puolivälistä alkaen, ehkä siis ensi kerralla ;)
Lienee sanomattakin selvää, että paikalta poistuttiin melkoinen hymy naamalla ja sanottakoon, että paikan hiljaisuus oli hyvä nollaushetki ennen reissun seuraavaa etappia eli Las Vegasia......!
P.S. Allekirjoittaneelta saattoi pari kyyneltäkin vierähtää, kun lähes elämänmittainen unelma oli siinä silmien edessä kaikessa valtavuudessaan :')
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti