Due date

Sieltäpä se tulla humpsahti, laskettu aika. En ole mitenkään päin yllättynyt että tässä sitä edelleen ollaan yhtenä kappaleena, meijän suvussa kun ei ole tapana kiirehtiä (paitsi sitten kun synnytys oikeasti käynnistyy) ja Tommikin pyysi jos voisin pitää Kirpun matkassa vielä tämän tulevan viikonlopun yli. Viime postauksessa valittamani hermokipu yhtäkkiä helpotti viikko sitten ja olenkin painellut tukka putkella siellä sun täällä. Ei siis yhtään tunnu siltä että synnytys olisi lähellä, mutta eipä sitä voi olotiloista aina ennustaakaan.

Joku ihme väsymys mulle on iskenyt tässä muutaman päivän sisällä. Nukun yössä yhdeksänkin tuntia muutamalla herätyksellä (herään lähinnä kääntämään kylkeä) ja silti päivällä iskee ihan hirveä väsymys eikä saa mitään aikaiseksi. Päikkäreitä ei yleensä tule nukuttua, mutta illalla saatan ihan sujuvasti kömpiä sänkyyn 21:30 ja olla kanttuvei ennen kymmentä. Mulla on aamuisin suuria suunnitelmia päivän ajalle ja sitten korkeintaan käppäilen postilaatikolle tai laitan tiskikoneen pyörimään. Tällä viikolla iski myös "yhyy oon läski valas" -olo ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana, tähän saakka ollut aika fine muuttuvan kropan kanssa ja miettinyt lähinnä että kiva kun kerrankin saa korostaa mahaa sen sijaan että yrittää piilottaa sitä.

Long story short, oon aika kypsä tähän raskauteen. Vaikka just eilen tuli hetkellinen "emmä haluu, emmä oo valmis!" -paniikki niin ainakin olis helpompi kun sais jaettua vastuun tästä tenavasta Tommin kanssa :D Plus mulla on hirveä ikävä mun omia vaatteita, selällään ja mahallaan nukkumista sekä KYLMÄSAVULOHTA!! Tein tuossa just listan ruoista ja juomista joita haluan synnytyksen jälkeen nauttia, vaikka olenkin aika höveli ollut noiden ruokarajoitusten suhteen (huom. maalaisjärjellä, en tarpeettomia riskejä ottaen). Aivan varmasti kahden viikon sisällä Kirppu on vattan ulkopuolella ja elämä on täysin uudenlaista.

Elämme jännittäviä aikoja.