NO NYT! Viimeinen USA-postaus uunista ulos. Mitenkään hirveästi ei tullut shoppailtua, mutta ne muutamat jutut oli niin mahtavia, että halusin esitellä ne ihan omassa postauksessaan (: Kirpparit ja vintage-liikkeet jäivät kokematta kun päivät hujahtivat ohi niin hirveää vauhtia, mutta ne pari etukäteen katsottua paikkaa tuli koluttua. Eniten ostoksia tehtiin ROSS Dress for Less -liikkeissä Losissa ja Vegasissa. Ketjulta siis löytyy paljon merkkituotteita melkoisilla alehinnoilla, käsittääkseni ketju ostaa paljon merkkien loppuvarastoja, sillä lähes kaikkia tuotteita oli esillä lähinnä hajakokoja sekä -värejä. Liikkeeseen olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän, mutta alle tunnissa selvittiin kummastakin putiikista pihalle.
Converset Citadel Outlets (lisäksi pinkit nauhat) n. 25 euroa, släbärit Walmart 3e, Steve Maddenin nahkasandaalit vajaa 20 euroa.
Walmartissakin oli paljon kivoja kuteita, mutta hintataso oli kuitenkin verrattavissa Prismoihin, joten mitään sieltä ei tullut kotiutettua noita släbäreitä lukuunottamatta. Tuli taas muuten huomattua, että lapsille on paljon hauskempia kenkiä, aikuisten läpsyt olivat lähes kaikki todella pelkistettyjä ja tylsiä... Onnea on koon 36 räpylä.
Rossista löytyi myös pari mekkoa! Olen jo pitkään etsinyt omalle tyylilleni sopivaa kukkamekkoa ja vihdoin Losin Rossilla se tupsahti eteen. Joustavaa puuvillaa, sopivankokoinen ja -värinen kuosi, skater-helma ja pieni juju selkäpuolella, just eikä melkein mun tyylinen (: Hintakin oli huimat $8 eli noin 7 euroa joten se lähti mukaan välittömästi. Kesäksi löytyi myös mukavan vilpoinen "farkku"mekko, hinta n. 13 euroa. Tämäkin on jo osottautunut nappiostokseksi monikäyttöisyytensä ansiosta, tätä on käytetty jo niin äitienpäivälounaalla kuin iltariennoissakin.
Lisäksi Seligmanin Route 66 -shopista ostettiin Tommin kanssa matkamuistopaidat. Tommi otti valkoisen ja mä mustan, tarttis vielä vaan muokata siitä vähän rennompi (mm. hihat pois). Näillä oli hintaa n. kympin kappale (naistenmalli oli 19 dollaria ja miesten 11, otin siis jälkimmäisen).
Kukkamekko ja Converset oli heti vappuna päällä! Molemmista tuli itseasiassa kehuja illan aikana (:
Hellepäivä Ruissalossa
Mulla oli tarvetta uusille arskoille vanhojen Lindex-rimpuloiden tilalle, tarkoitus oli panostaa Ray-Banin Aviatoreihin, mutta niiden hinta oli lähes Suomen tasolla joten jäi kauppaan. Rossista löytyi kuitenkin nämä samanhenkiset Tommy Hilfigerin lasit kympillä (: Lisäksi Sephorasta mukaan tarttui pari Kat Von D Beautyn tuotetta, vedenkestävä "Tattoo Liner" mustana ja pusunkestävä "Everlasting Liquid Lipstick" sävyssä Bachelorette. Molemmat ovat jo osoittautuneet kelpotuotteiksi, linerilla saa ohuen ja kestävän rajauksen ja huulipunakin pysyy paikoillaan myös syödessä ja juodessa.
Jotain klisestäkin oli pakko ostaa, nimittäin mahdollisimman kliseinen avaimenperä työavaimiin :D Vaaleanpuna-pinkki "Fabulous Las Vegas Princess" oli juuri sitä, puuttuu vain glitter-kuorrutus. Pari dollaria maksanut kitaran muotoinen avaimenperä muistuttaa reissusta tylsinä työpäivinä ja tuo hymyn huulille (:
Kerättiin poikien kanssa siinä reissun edetessä pieni lista huomionarvoisista asioista, joita ensikertalainen ei välttämättä osaa ajatella etukäteen. Omasta mielestä nimenomaan blogien ja keskustelufoorumien vinkit voittivat matkasivustojen ja -oppaiden vastaavat ihan heittämällä, joten tässäpä pari vinkkivitosta!
- Maahantulotarkastusjonoon vesipullo ja esimerkiksi joku kirja. Jonotus voi kestää puoli minuuttia tai puoli päivää tai mitä tahansa siltä väliltä, joten edes se vesipullo on pop. Meillä ei ollut ja oli muuten tuskalliset pari tuntia...
Ei kauheesti naurattanu... huomaa myös random-ranskiksen photobombaus
- Passi on ajokorttia parempi tapa esittää todiste iästään, osa mestoista ei edes hyväksy muita ajokortteja kuin paikallisen.
- ...toisaalta, useimmissa paikoissa riittää kun yksi näyttää henkkarit. Suosittelen kuitenkin pitämään sen passin hollilla jos vähänkään näytät alle 30-vuotiaalta.
Maistelua Venice Beachilla, paikan nimi oli joku Ale House ja palvelu oli aivan mahtavaa!
- Los Angelesiin ehdottomasti vuokra-auto. Etäisyydet ovat aivan hävyttömiä ja julkinen liikenne todella sukkaa, joten jos haluat vähänkin nähdä hotellin lähinurkkia kauemmas niin kärry alle. Siihen liikenteeseenkin tottuu parissa päivässä.
#paimionparonitisollakirkolla feat. #bobithepenguin. Ajettuja kilometrejä 3000 ja rapiat.
- Monikaistaista tietä ajaessa kannattaa hyödyntää Carpool-kaistaa, jossa saa ajaa mikäli autossa on useampi henkilö. Losissa kaikilla on auto, joten suhailtiin pitkät pätkät carpoolia yksinajelijoiden ohi. Ole kuitenkin tarkkana, ettet joudu maksulliselle fastlane-kaistalle, kiikarit on aika 5/5 ratkaisu jotta opasteet näkee tarpeeksi ajoissa.
Perustiistai-iltapäivä...
- Ota etukäteen selvää tippauksista. Jossain paikoissa ilmoitetaan kuitissa tipin määrä parilla eri prosentilla, mutta kannattaa kuitenkin tsekata tippauskulttuurin pääkohdat ennen reissua ja vaikka kirjoittaa muutaman tasasumma-esimerkin muistilapulle lompakkoon tai kännykkään.
- Lataa offline-kartat. Me päätettiin säästää siinä, ettei otettu vuokra-autoon navigaattoria vaan ladattiin tarvittavat kartat aina etukäteen. Tommi esimerkiksi osti puhelimeen 8 gigan muistikortin ja sai sinne reilusti ahdettua koko Pohjois-Amerikan kartat.
- Mikäli ohjelmaan sisältyy paljon ajamista, niin on hyvä tarkistaa auton bensatankin tilavuus. Meidän vuokramersussa oli pienehkö tankki, joten ainakin Arizonassa ajellessa heitettiin pönttö täyteen melkeinpä joka kerta kun poikettiin huoltsikalle. Ihan varmuuden vuoksi.
- Huoltoasemista puheenollen, älä missaa niitä vähän kälyisiltä näyttäviä huoltamoita. Niissä on yleensä hyvää ruokaa ja kahvia sekä mielenkiintoista ostettavaa. Myös palvelu on meidän kokemuksen mukaan parempaa ja hyvällä tuurilla saat kuulla paikan historiasta tai vinkkejä lähiseudun nähtävyyksistä. Jätä Starbucksit ja muut niihin herkkukahvihetkiin ;)
Route 66 -putiikkeja Seligmanissa
- Jos odotat intopiukeena Grand Canyonin näkemistä ja visiitti osuu sumuiseen/sateiseen päivään, niin tee uusi reissu. Autolla kulkiessa samalla maksulla saa puistossa visiteerata kuutena seuraavanakin päivänä. Worth it, lupaan.
Meidän hääpäivää yhtään väheksymättä tämä 11.4. saattoi kuitenkin olla mun elämän paras päivä ;)
Sellaisia huomioita. Jäikö jotain epäselvää tai kysyttävää, herättikö ajatuksia? Kommenttiboksiin voi heittää palautetta (:
Jahas, jos sitä vihdoin lykkäisi viimeisetkin reissupostaukset uunista ulos. Alkava kesä on ilmeisesti saanut meikäläisen unohtamaan koko läppärin ja iltapäivät ovatkin menneet pääsääntöisesti jossain liikenteessä tai kotia (tarkemmin sanottuna parveketta) sisustaessa. Kuvat sentään sain muokattua jo jokin aika sitten, mutta runosuoni ei ole ollut ihan täydessä terässä joten yritetääs nyt vihdoin raapustaa pari sanaa (ja monta kuvaa) viimeisistä Los Angeles -päivistä.
Helteisestä Las Vegasista lähdettiin meitsin synttärinä eli 13.4. kruisailemaan takaisin pääkallopaikalle. Eipä taaskaan tarvinnut montaa kilometriä ajaa kun kaupungin vilinä vaihtui aavikkomaisemiin ja Death Valleyn laitamilla lämpöasteetkin nousivat yli 90 Fahrenheitin eli pikaisesti laskettuna noin kolmeenkymmeneen. Ihan kyseisen alueen ytimeen ei viitsitty pitkän ajomatkan takia lähteä, mutta kuivaakin kuivempaa oli myös ajamamme freewayn ympärillä.
Keskellä ei mitään tienviereen tupsahti jonkinsortin aavikkokettu. Pysähdyttiin ihmettelemään tilannetta ja melkoisen reppanalta näyttänyt otus lähti iloisesti jolkottelemaan autoa kohti Tommin avatessa oven :D Liekö muut ohikulkijat ruokkineet kyseisiä elukoita kun olisi varmaan kiivennyt autoonkin, sen verran uteliaasti meitä tapitti.
Oltiin bongattu matkan varrelta Calico Ghost Town, ja pienissä täpinöissä seurattiinkin paikan hauskoja kylttejä, kunnes päästiin alueen portille. Kuuden vai kahdeksan dollarin sisäänpääsy per turpa ja lähes kymmenen autoa jonossa. Öh kiitti mut ei kiitti, odotettiin vähän jotain autenttisempaa kuin jotain turistirysää, joten ei muuta kuin auto ympäri ja matka jatkui. Pitäkööt tunkkinsa.
Oltiin alkuillasta perillä Losissa ja ajateltiin pahimpien ruuhkien olevan jo ohi mutta niin sitä taas madeltiin kuusikaistaisilla moottoriteillä. Pohdittiin, että kaupunki on siitä huono turistille, että aikaa menee hukkaan paikasta toiseen siirtyessä. Tähän yhdistettynä kapungin laajuus niin montaa eri nähtävyyttä ei kyllä saman vuorokauden tunteihin ängetä. Meilläkin jäi muutama paikka tsekkaamatta, mutta toisaalta jäi sitten jotain seuraavaankin kertaan ;)
Kettuuntunut takapenkkiläinen
Torstaina oli päivän ohjelman suhteen selvät sävelet, heti aamupäivällä vähän shoppailemaan Citadel Outletsiin. Paikka on nimensä mukaisesti lukuisien outlet-putiikkien keskittymä, jonne olisi kevyesti saanut kulumaan koko päivän ja pankkitilin. Meillä oli kuitenkin sen verran muutakin suunnitelmissa, että tehtiin pari täsmäiskua ja selvittiin pois parissa tunnissa. Törmättiin myös yhteen suomalaiseen jamppaan joka käy Jenkeissä vuosittain, haaveilee jopa sinne muuttamisesta. Saatiin muutamat hyvät vinkit vielä viimeisille päiville ja yritti houkutella poikia Ducksien peliinkin :D
Meikäläisen tuntevat tuskin yllättyivät, että eniten aiheutin tuhoa Conversen outletissa. Toinen toistaan erikoisempia malleja ja kuoseja varsin sopuisaan hintaan, joten kolmet tossut (itselle, siskolle ja kummitytölle) ja muutamat nauhat tuli hamstrattua. Pojat löysivät myös hiukan uutta vermettä Tommy Hilfigeriltä, Tommilla ainakin kyseisen merkin pikee-paita on noussut työkäytössä suosikiksi varsinkin lämpimämpinä päivinä (:
Käytiin shoppailun päätteeksi vielä vetämässä vähän meksikolaista safkaa ja lähdettiin ajamaan kohti Malibun hiekkarantoja. Olihan sitä Tyynessämeressä kastauduttava kun tänne asti lähdettiin, tosin valitsemamme biitsi oli enemmänkin surffareille kuin peruspulikoinnille. Tuuli heitti silmät ja suut täyteen hiekkaa ja aallot olivat rannan tuntumassakin melkoisen korkeita. Käytiin kuitenkin varovasti räpiköimässä ja siirryttiin suojaisempaan paikkaan kuivattelemaan ja ottamaan vähän arskaa.
Vedenpinta puoleen reiteen - aalto reippaasti yli vyötärölinjan
Lätsä Cool Kids Listen to House / mekko Nanso / liivi Evil Fairy / reppu Marimekko / tossut Converse
Kohta olikin jo aika siirtyä Santa Monicaan ihailemaan auringonlaskua. Pientä sumuverhoa/junegloomia oli havaittavissa mutta kyllä silti malttoi ihastella kun aurinko painui horistontin taakse värjäten koko rannan varsin kauniisiin sävyihin. Samaan aikaan myös Pierillä sytytettiin valot, joten auringonlaskun seesteisyydestä vaihdettiin nopeasti tivolimeininkiin, maailmanpyöräkin oli jokseenkin neonvaloin kuorrutettu. Käytiin vielä hankkiutumassa eroon muutamista kolikoita ja hakattiin tovi erilaisia flippereitä mm. Walking Dead ja Austin Powers -teemalla.
Perjantain eli viimeisen päivän aamuna herättiin ennen kukonlaulua ja ajettiin rantaan ihailemaan auringonnousua aamupalan kera. Yhdeksältä paineltiin paikkaan nimeltä Farmers Market, sieltä löytyy erilaisia ruokakojuja, aamiais- ja lounaspaikkoja sekä pieniä matkamuisto- ja käsityömyymälöitä.
Vinkkinä, kannattaa olla liikenteessä heti aamupäivästä ja jos parkkeeraat Marketin omalle parkkikselle niin MUISTA leimata parkkilipuke jossain kojussa. Kyseisellä leimalla saa kaksi tuntia ilmaista parkkiaikaa ja se on oikeasti aika hyvä diili. Meiltä meinasi asia unohtua ja oltais varmaan jouduttu maksamaan triplat jos Mikko ei olisi asiaa huomannut.
Aikaisesta herätyksestä johtuen myös nälkä tuli sopivasti lounasaikaan ja Farmers Marketin vierestä löytyi kehuttu kasvisruokaketju Veggie Grill. Kaikki annokset olivat vegaanisia ja me kaikki kolme olimme todella tyytyväisiä ruokaan! Itse söin esimerkiksi vegepekonia ja pakko sanoa että sokkotestissä en erottaisi sitä oikeasta. Hinnat olivat siinä kympin molemmin puolin ja vatsan sai kyllä täyteen ilman sideordereitakin. Siinä syömisen lomassa kirjoitettiin loput kortitkin ja lykättiin postilaatikkoon.
Lounaan jälkeen oli luonnollisesti saatava jälkkäriä ja kävelymatkan päässä oli vielä yksi must see -kohde eli Cheesecake Factory. Ajateltiin ensin ottaa vain yksi tai kaksi kakkua, mutta listaa selatessa iski niin paha valinnanvaikeus että pöytään tuli kolme erilaista kakkupalaa. Makuina vähän kaikkea eli original, sitruunamarenki sekä tuplasuklaa. Suklaasta en niin välitä kakun muodossa, mutta originaali sekä sitruunaisen raikas marenkikakku - taste like heaven!
Pientä ähkyä oli havaittavissa kun vyöryttiin ulos juustokakkutehtaasta :D paluumatkalla autolle bongasin vielä Sephoran putiikin, joten kipaisin hakemassa parit Kat von D'n meikkituotteet, niistä lisää toisessa postauksessa. Hollywoodin läpi ajaessa oli vielä pyörähdettävä High Voltage Tattoossa, Kat ei valitettavasti ollut paikalla, mutta silti oli kiva nähdä tuokin paikka livenä.
Iltapäivän viimeisenä kohteena oli vielä Hollywood Hillseillä sijaitseva Griffith Observatory, josta oli upeat maisemat kaupunkiin sekä Hollywood-kyltille. Paikka on todella suosittu varsinkin hyvällä säällä, mutta onnistuttiin saamaan auto parkkiin ihan observatorion nurkalle. Planetaarioesityksiin yms. oli pääsymaksut jotain 12 dollarin luokkaa, mutta paljon sai myös ihmetellä ihan ilmaiseksi, siitä iso plussa (:
Siellä se kyltti on!
Kukkamekko (uus!) Ambiance, muut rytkyt nähty sataan kertaan
Illalla poikettiin vielä Gelsonsilla hakemassa viimeiset tuliaiset ja ostettiin myös Napa Valleyn punkkua ja vähän naposteltavaa viimeisen illan kunniaksi. Vähän haikein fiiliksin puitiin kahden viikon aikana koettuja tapahtumia ja kovaa vauhtia myös suunniteltiin uutta reissua :D
Lauantaiaamuna olikin sitten vain auton palautus vuokraamoon ja lentokentän tuskallisen pitkät turvatarkastusjonot. Ihan random-generaattorilla mä ja Tommi päästiin normiportista ja Mikko joutui kokovartalokuvauspömpeliin. Onneksi oltiin ajoissa niin ei tarvinnut panikoida kiireen suhteen, ehdittiin hyvin syödä huonot ja kalliit burgerit ja tuhlata viimeiset cashit kahveihin. Sain myös Tommilta myöhäissynttärilahjaksi shoppailla vähän Victoria's Secretin alkkareita, niitä kun ei kovin helpolla löydy Suomesta niin täytyy hyödyntää kaikki mahdollisuudet.
Siinäpä ne varsinaiset reissupostaukset nyt tuli paketoitua. Vielä tulee yksi yhteenvetopostaus sekä joku raapaisu ostoksista, mutta noin muuten blogi palaa taas muihin aiheisiin. Toivottavasti näistä oli hyötyä jollekin reissua suunnittelevalle (:
Mitäs siitäkin voisi sanoa? Niin överiä kuin voi kuvitella ja odottaa ja se vielä potenssiin kymmenen. Tultiin Vegasiin jo auringon laskettua ja monta kilometriä meni "SIIS MITÄÄH?!" -hokemisen säestämänä kun tuo käsittämätön valomeri avautui eteemme keskeltä aavikkoa. Vaikka hotellimme Rio sijaitsi hiukan syrjempänä niin oli pakko ajaa tuo kuuluisa The Strip päästä päähän ja voi jehna niiden hotellien kokoa ja mitä mielikuvituksellisempia ulkomuotoja! Omaksi lempparikseni nousi disney-henkinen Excalibur, pakko ehkä vilkaista millaisissa hinnoissa kyseisen torpan huoneet ovat tulevia reissuja silmälläpitäen ;)
Las Vegasista on varsin hankala kertoa pelkin sanoin, sillä koko homma on vaan niin yliampuvaa, että lukija/kuulija saattaisi epäillä tarinaa väritetyksi, mutta oikeasti Vegas on JUURIKIN niin överi kuin elokuvat ja muut antavat ymmärtää. Joten, eipä muuta kuin läjä kuvia kehiin.
Mitä Vegasista ei löydy, sitä ihminen ei tartte.
Tiistaina ehdittiin nauttimaan myös hetki hotellin allasosastosta. Tosin aurinko painui hotellin taakse jo iltapäivällä, joten kauaa ei ehditty brunaa hankkia. Käytiin kuitenkin pulikoimassa ja löhöiltiin aurinkotuoleissa tunnin verran.
Hotellihuone oli muuten vähän nuhjuinen, mutta kylppärin ulkopuolella oli aika kiva "tyttöspotti", jossa oli ihan törkeän hyvä meikkausvalo. Otin paikan haltuun aika nopeasti ;) Huone oli muuten täsmälleen samanlainen kuin Jethron Vegas-jaksossa.
Päivällä käytiin vähän Stripillä pyörimässä ja shoppailemassa. En edes muista minkä hotellin edustalta tuo vesiputous on, siellä meni hotellit ja niiden vetonaulat aika tehokkaasti sekaisin. Käppäilylookki koostui Nanson hellemekosta (äitiltä lainattu), kapeasta niittivyöstä (H&M), uusista sandaaleista (Steve Madden) ja Marimekon repusta.
Hotelli Luxor, täytyy ensi kerralla käydä tsekkaamassa miltä hotellin sisällä näyttää!
Illalla lähdettiin taas Vegasin ytimeen, auto Bellagion parkkihalliin ja
samaisen hotellin buffettiin illalliselle. Tässä asiassa hintavertailu
kannatti, sen sijaan, että oltais menty oman hotellin $49 maksavaan
buffaan, niin päädyttiin Bellagioon mässäilemään alle 40 euron per turpa
(: Sama hinta siis kuin esimerkiksi Tallinkin laivoilla, mutta
valikoimaa VÄHÄN enemmän. Siellä vedin myös koko reissun haaveilemani sushiähkyt :D Jälkkärivalikoima oli myös aika 5/5, varmaan kahtakymmentä eri juustokakkua, onneksi annoskoot olivat siellä inhimillisiä.
Ilta-asuna siskolta peritty AX Parisin galaksimekko + Piecesin bolero, Steve Maddenin sandaalit ja valkoinen vintagelaukku. Mekko oli varsin hyvä ratkaisu varsinkin buffan jälkeen, siinä tilassa ei olisi kestänyt mitään puristavaa :D
Bellagion kasinoa, kaikkiin hotelleihin oli tosiaan ihan avoimet ovet ja niissä kannattaakin käydä. Vegas on siitä kiva paikka, että nähtävyyksiä ei tarvitse etsiä vaan niitä on ihan kaikkialla minne vain päänsä kääntää. Hyvin vähän näkyi mitään ördäystouhua, tietysti loppuviikosta voi tilanne olla hieman eri, meille riitti kyllä mainiosti nämä viikon rauhallisimmatkin päivät.
Bellagiossa oli myös paljon aasialaisturisteja ja yksi syy siihen lienee japanityylinen "puutarha", loksautti kyllä leuan auki tältäkin tytöltä.
Excalibur
Venetianissa oli päivä. Tai siis, hämmentävän aidon näköinen katto :D
Vegasissa tuskin jaksaisi rellestää kokonaista viikkoa, mutta meidänkin viettämät kaksi päivää olivat vähän lyhyt aika. Kuvittelisin, että nelisen päivää voisi olla sopiva siihen, että haluaa ihmetellä valoloistoa, syödä hyvin, shoppailla hiukan ja käydä vaikka katsomassa jonkin show'n. Bellagion suihkulähteet olivat todella ihana kokemus, katselin sitä aivan sydänsilmäemojin näköisenä ja mietin vaan että äiti todennäköisesti tykkäisi siitä yhtä paljon (: Vegasinhan sanotaan olevan maailma pienoiskoossa, ja tulihan siellä nähtyä mm. videollakin mainitut Eiffel-torni ja Vapaudenpatsas sekä Venetsian gondolit. Huikea paikka ja huikea kokemus, kyllä melkein allekirjoitan sen, että jokaisen matkailusta pitävän tulisi tämä kaupunki nähdä ja kokea.
Vegas-vinkkinä muuten mainittakoon vielä se, että vielä toistaiseksi Stripin varrelle ja useimpiin parkkihalleihin on ilmaista pysäköidä. Kuulemma suunnittelevat pysäköinnin muuttamista maksulliseksi, mutta vielä ainakin kannattaa tilanne hyödyntää mikäli oma hotelli ei ole aivan ympärivuorokautisten karnevaalien ytimessä.
Sunnuntaina 10.4. oli ainakin meikäläiselle reissun odotetuin päivä, sillä iltapäivällä suunnattiin Flagstaffista reilun tunnin ajomatkan päässä olevalle Grand Canyonille upeiden kuvien ja henkeäsalpaavan hienon auringonlaskun perässä. Noh, matkalla ripsotteli vettä ja tummia pilviä näkyi vähän siellä sun täällä, mutta koko ajan oltiin optimistisia että ehkä sateet menevät ohi ennen kuin päästään kanjonin kansallispuiston alueelle. Yeah right, kastuttiin heti ekalla view pointilla ja vaikka loppua kohden sade hellitti, niin kanjoni oli niin täynnä sumua ettei meinannut hyvällä tahdollakaan nähdä mitään. Ennustin että olisin liikuttunut kyyneliin tuon luonnonihmeen ensimmäistä kertaa nähdessäni, mutta lähellä oli etten itkenyt ihan vain ketutuksesta :D
Seuraava video tiivistää päivän fiilikset aika hyvin, näin jälkeenpäin katsoessa naurattaa tuo oma surkeus mutta silloin se tuntui hetkelliseltä maailmanlopulta.
Oltiin jokseenkin hiljaista tyttöä ja poikaa kun ajeltiin kanjoneilta takas majapaikkaan. Päätettiin jo, että kun täällä asti ollaan niin otetaan maanantaiaamuna uusi yritys vaikka se maksaisi uudestaan sen 30 dollaria, kunnes Mikko hoksasi, että yhdellä maksulla saa käydä siellä puistossa kuuden päivän ajan! Se vähän kohotti tunnelmaa (:
Odottavin mieli ja pieni pelko ahterissa sitten seuraavana aamuna takaisin pelipaikalle, aamupäivän aurinko pilkahteli pilvien raoista eikä sateesta tai sumusta ollut tietoakaan. Mentiin tällä kertaa ns. pääportista, sillä meillä ei ollut tarkoitus ajaa näköalareittiä kokonaan vaan meillä oli tähtäimessä täältä netin syövereistä löytämäni "salapaikka". Paikka sijaitsee noin mailin South Entrancelta itään päin ja on nimeltään Shoshone Point, löytyi meillä ainakin ihan googlemapsista, joten tallennettiin se etukäteen ladatulle offline-kartalle. Mese pienelle hiekkaparkille ja parisen kilometriä aamulenkkeilyä näköalapaikalle. Oli ihan jännä myös nähdä kansallispuiston luontoa muutenkin kuin auton ikkunasta ja kanjonin reunalta (:
Ja voi vehnä. Todellakin sen tarpomisen arvoista.
Meidän lisäksemme paikalla ei näkynyt kuin yksi vanhempi mies joka vastaantullessa kehui näköalaa mahtavaksi. Sydän pamppaillen pujoteltiin puiden väleistä kielekkeelle ja montut auki jäätiin tuijottamaan edessä avautuvaa maisemaa. Aivan tajutonta! Lisäksi paikka on niin kaukana virallisista view pointeista että oli täysin hiljaista lukuunottamatta luonnonääniä ja hetkittäin jossain kaukana pörisevää helikopteria.
Itse käytin hiljaisuuden hyväkseni ja tasoittelin vähän reissukokemusten pökerryttämää mieltäni pienellä mediaatiohetkellä. Teki gutaa! Pojatkin istuivat monta minuuttia hiljaa ja vain ihmettelivät edessä aukeavaa näköalaa.
Nelliina tosiaan kirjoitti havainnollistavan postauksen Grand Canyon -vierailusta karttoineen päivineen, joten päivitän tilannetta vain sillä että maksu on nykyään 30 dollaria (: Mentiinkin ensimmäisenä päivänä juuri tuolta East Entrancesta ja tosiaan huonommallakin säällä eteläportilla oli selvästi jonoa. North Rim'hän ei ollut meille edes mahdollinen, sillä se on auki vain kesäkautena eli toukokuun puolivälistä alkaen, ehkä siis ensi kerralla ;)
Lienee sanomattakin selvää, että paikalta poistuttiin melkoinen hymy naamalla ja sanottakoon, että paikan hiljaisuus oli hyvä nollaushetki ennen reissun seuraavaa etappia eli Las Vegasia......!
P.S. Allekirjoittaneelta saattoi pari kyyneltäkin vierähtää, kun lähes elämänmittainen unelma oli siinä silmien edessä kaikessa valtavuudessaan :')
Lauantaina 9.4. jätettiin toistaiseksi Los Angelesin metropoli taaksemme ja lähdettiin painelemaan Interstate 40:ää itään kohti Arizonaa ja Grand Canyon -tukikohtaamme Flagstaffia, osittain vanhan Route 66:n maisemia ihaillen. Eipä tarvinnut kauas kaupungista ajaa kun maisema muuttui radikaalisti ja yhtäkkiä oltiinkin aikalailla keskellä ei mitään, vain vuorotellen autiomaata ja vuoristoa silmänkantamattomiin. Oli melkoinen hämmennys bongailla teiden varsilta Next Services 50 miles -kylttejä, yritettiin käsittää, että nyt ollaan TODELLAKIN middle of nowhere.
Nuo Niken Dri-fit -trikoot oli kyllä paras ostos reissua varten, supermukavat päällä joten kiskaisin ne jalkaan jokaiselle pidemmälle ajomatkalle ja korkeampi vyötärö takaa sen ettei ahteri vilku kun nousee autosta.
Aina välillä matkan varrelle osui sympaattisia pikkukaupunkeja ja -kyliä, poikettiin tankkaamassa sekä auto että itsemme mm. Needlesissä sekä Seligmanissa, joista jälkimmäinen oli täynnä Route 66 -putiikkeja. Kuulemma tuo Kingmanista Seligmaniin kulkeva tie on viimeinen alkuperäinen pätkä tuota legendaarista Mother roadia, loput on enemmän tai vähemmän uusittuja teitä.
Flagstaffissa meillä oli varsin viihtyisä Baymont Inn -hotelli parin kilometrin päässä keskustasta. Ensimmäisenä iltaa käytiin vain Nelliinan suosittelemassa Alpine Pizzeriassa ja muuten ihmeteltiin tuota pikkukaupunkia. Valitettavasti kuuluisa Weatherford-hotelli oli juuri rempassa, joten ei päästy sinne ihastelemaan, mutta taidettiin jo vähän päättää että Flagstaffiin on tultava joskus uudelleen, niin sitten varataan huone nimenomaan Weatherfordista. Siellä kuulemma kummitteleekin, cool! :D
Bongattiin Grand Canyonin lisäksi pari pienempää nähtävyyttä Flagstaffin ympäristöstä, joten autonpenkkiä kulutettiin myös siirtymisten välipäivinä varsin tehokkaasti. Suunnitelmissa oli käydä Canyon Diablon aavekaupungissa ja meteoriittikraaterilla, mutta aavekaupunkiin johtava tie oli sen verran offroadia ettei uskallettu mesen kanssa ajaa sinne asti ja toiseen oli suolainen 18 dollarin pääsymaksu o_O bongattiin sentään pieni hylätty kylä, jossa sai hyvät Walking Dead -vibat ;)
Ja tosiaan, reissusuunnitelmassa oli sunnuntaille Grand Canyon -visiitti, mutta se meni niin vihkoon että päätettiin suosiolla ottaa uusi yritys maanantaiaamuna ennen siirtymistä Vegasin välkkeeseen ja oli kyllä paras päätös ikinä. Jätetään ne hyvät kuvat ihan omaan postaukseen ja laitetaan tähän osviittaa siitä miksi koko matkan kohokohta meinasi jäädä väliin.
Allekirjoittanut tykkäsi Arizonasta todella paljon, tuli melkoinen palo tuolle Route 66 -roadtripille :D Onneksi Tommi oli samaa mieltä, Flagstaff oli yksi reissun kivoimpia paikkoja eli sinne hyvin todennäköisesti suuntaamme joskus uudestaan. Las Vegasin överiys oli melkoinen kontrasti Arizonan avaruuteen ja seesteisyyteen nähden, mutta tuo sympaattinen osavaltio oli kyllä varsin mukava hengähdyspaikka kahden suurkaupungin välissä (:
