Kuusi jalkaa kevätjäälle

21.03.2018
04:34
3930g
53cm

Täydellinen poikavauva.

Ääh

Ei näytä muksua kiinnostavan vanhempiensa (ja koko tuttavapiirin) odottelu. Tänään 41+2, tiistaina sitten yliaikaiskontrolliin tsekkaamaan tilanne mikäli ei sitä ennen osoita minkään valtakunnan kiinnostusta ulkomaailmaan. Lähes kaikki kotikonstit on jo kokeiltu ja supistuksia kyllä tulee, mutta harvakseltaan eikä vielä kovin kipeitä. Tänään aamulla kokeilin tehdä kyykkyjäkin, mutta ne enemmänkin kuluttivat omia voimiani supistusten vahvistamisen sijaan, joten totesin että don't even bother. 

Ihmeen vähän on tullut jokojokojoko-kyselyitä, vaikka olen jo pidemmällä raskaudessa kuin suurin osa lähisuvustani ja -piiristäni, Tommilta vissiin kysellään enemmän.

Jonkun verran on noissa facebookin odotusryhmissä keskusteltu synnytyksen käynnistymisestä ja käynnistämisestä, ja aina joku tulee riehumaan että miksi täytyy hoputtaa ja että jatkuuko sama kiirehtiminen läpi vauvan elämän. Pistää vähän ärsyttämään, koska tuskin kellään on tarkoituksena mitään keskosta synnyttää ja kuitenkin (lääkkeellisessä) käynnistyksessä on aina omat riskinsä. Itsekin menin aamulla lukemaan yliaikaisuuden riskejä (itsellä siis torstaina lasketaan yliaikaiseksi) ja siellä oli mm. mainittu jopa kuusinkertaiseksi kasvanut todennäköisyys kohtukuolemalle kun istukan toiminta alkaa heiketä. Pieni paniikki sitten siitäkin, nää on vähän sellaisia juttuja joissa tieto lisää tuskaa.

Eilen illalla yritin psyykata itseäni siihen, että käynnistys ei välttämättä ole täyttä helvettiä, varsinkin jos kroppa on jo hiukan kypsynyt tulevaan koitokseen, mutta sain kuitenkin jonkinsortin paniikki-itkukohtauksen aiheesta. Ulvoin aivan räkä poskella että mua pelottaa, miks tää ei synny, olenko nyt jo epäonnistunut äitinä. Tommi vähän ihmeissään yritti rauhoitella ja lupasi että tänään kokeillaan vielä kaikkia kikkakolmosia joita haluan. Onneksi toinen meistä pystyy pitämään pään kylmänä vaikka toki ensikertalaisena molempia jännittää miten ja milloin alkaa tapahtua. 

Jooh, ei mulla muuta. Piti vaan saada nämäkin fiilikset talteen tämän kaiken turhautumisen keskellä. Jospa nyt siirtäisi ajatukset johonkin ihan muuhun, ainakin pari verhotankoa pitäisi asentaa kun aurinko herättelee aamulla yhä aikaisemmin. Ihanaa kun on kevät (vaikka ulkona onkin yöllä liki -10)!

Due date

Sieltäpä se tulla humpsahti, laskettu aika. En ole mitenkään päin yllättynyt että tässä sitä edelleen ollaan yhtenä kappaleena, meijän suvussa kun ei ole tapana kiirehtiä (paitsi sitten kun synnytys oikeasti käynnistyy) ja Tommikin pyysi jos voisin pitää Kirpun matkassa vielä tämän tulevan viikonlopun yli. Viime postauksessa valittamani hermokipu yhtäkkiä helpotti viikko sitten ja olenkin painellut tukka putkella siellä sun täällä. Ei siis yhtään tunnu siltä että synnytys olisi lähellä, mutta eipä sitä voi olotiloista aina ennustaakaan.

Joku ihme väsymys mulle on iskenyt tässä muutaman päivän sisällä. Nukun yössä yhdeksänkin tuntia muutamalla herätyksellä (herään lähinnä kääntämään kylkeä) ja silti päivällä iskee ihan hirveä väsymys eikä saa mitään aikaiseksi. Päikkäreitä ei yleensä tule nukuttua, mutta illalla saatan ihan sujuvasti kömpiä sänkyyn 21:30 ja olla kanttuvei ennen kymmentä. Mulla on aamuisin suuria suunnitelmia päivän ajalle ja sitten korkeintaan käppäilen postilaatikolle tai laitan tiskikoneen pyörimään. Tällä viikolla iski myös "yhyy oon läski valas" -olo ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana, tähän saakka ollut aika fine muuttuvan kropan kanssa ja miettinyt lähinnä että kiva kun kerrankin saa korostaa mahaa sen sijaan että yrittää piilottaa sitä.

Long story short, oon aika kypsä tähän raskauteen. Vaikka just eilen tuli hetkellinen "emmä haluu, emmä oo valmis!" -paniikki niin ainakin olis helpompi kun sais jaettua vastuun tästä tenavasta Tommin kanssa :D Plus mulla on hirveä ikävä mun omia vaatteita, selällään ja mahallaan nukkumista sekä KYLMÄSAVULOHTA!! Tein tuossa just listan ruoista ja juomista joita haluan synnytyksen jälkeen nauttia, vaikka olenkin aika höveli ollut noiden ruokarajoitusten suhteen (huom. maalaisjärjellä, en tarpeettomia riskejä ottaen). Aivan varmasti kahden viikon sisällä Kirppu on vattan ulkopuolella ja elämä on täysin uudenlaista.

Elämme jännittäviä aikoja.