USA trip: Las Vegas

Viva Las Vegas!

Mitäs siitäkin voisi sanoa? Niin överiä kuin voi kuvitella ja odottaa ja se vielä potenssiin kymmenen. Tultiin Vegasiin jo auringon laskettua ja monta kilometriä meni "SIIS MITÄÄH?!" -hokemisen säestämänä kun tuo käsittämätön valomeri avautui eteemme keskeltä aavikkoa. Vaikka hotellimme Rio sijaitsi hiukan syrjempänä niin oli pakko ajaa tuo kuuluisa The Strip päästä päähän ja voi jehna niiden hotellien kokoa ja mitä mielikuvituksellisempia ulkomuotoja! Omaksi lempparikseni nousi disney-henkinen Excalibur, pakko ehkä vilkaista millaisissa hinnoissa kyseisen torpan huoneet ovat tulevia reissuja silmälläpitäen ;)

Las Vegasista on varsin hankala kertoa pelkin sanoin, sillä koko homma on vaan niin yliampuvaa, että lukija/kuulija saattaisi epäillä tarinaa väritetyksi, mutta oikeasti Vegas on JUURIKIN niin överi kuin elokuvat ja muut antavat ymmärtää. Joten, eipä muuta kuin läjä kuvia kehiin.

Mitä Vegasista ei löydy, sitä ihminen ei tartte.

Tiistaina ehdittiin nauttimaan myös hetki hotellin allasosastosta. Tosin aurinko painui hotellin taakse jo iltapäivällä, joten kauaa ei ehditty brunaa hankkia. Käytiin kuitenkin pulikoimassa ja löhöiltiin aurinkotuoleissa tunnin verran.

Hotellihuone oli muuten vähän nuhjuinen, mutta kylppärin ulkopuolella oli aika kiva "tyttöspotti", jossa oli ihan törkeän hyvä meikkausvalo. Otin paikan haltuun aika nopeasti ;) Huone oli muuten täsmälleen samanlainen kuin Jethron Vegas-jaksossa.

Päivällä käytiin vähän Stripillä pyörimässä ja shoppailemassa. En edes muista minkä hotellin edustalta tuo vesiputous on, siellä meni hotellit ja niiden vetonaulat aika tehokkaasti sekaisin. Käppäilylookki koostui Nanson hellemekosta (äitiltä lainattu), kapeasta niittivyöstä (H&M), uusista sandaaleista (Steve Madden) ja Marimekon repusta.

Hotelli Luxor, täytyy ensi kerralla käydä tsekkaamassa miltä hotellin sisällä näyttää!

Illalla lähdettiin taas Vegasin ytimeen, auto Bellagion parkkihalliin ja samaisen hotellin buffettiin illalliselle. Tässä asiassa hintavertailu kannatti, sen sijaan, että oltais menty oman hotellin $49 maksavaan buffaan, niin päädyttiin Bellagioon mässäilemään alle 40 euron per turpa (: Sama hinta siis kuin esimerkiksi Tallinkin laivoilla, mutta valikoimaa VÄHÄN enemmän. Siellä vedin myös koko reissun haaveilemani sushiähkyt :D Jälkkärivalikoima oli myös aika 5/5, varmaan kahtakymmentä eri juustokakkua, onneksi annoskoot olivat siellä inhimillisiä.

Ilta-asuna siskolta peritty AX Parisin galaksimekko + Piecesin bolero, Steve Maddenin sandaalit ja valkoinen vintagelaukku. Mekko oli varsin hyvä ratkaisu varsinkin buffan jälkeen, siinä tilassa ei olisi kestänyt mitään puristavaa :D

Bellagion kasinoa, kaikkiin hotelleihin oli tosiaan ihan avoimet ovet ja niissä kannattaakin käydä. Vegas on siitä kiva paikka, että nähtävyyksiä ei tarvitse etsiä vaan niitä on ihan kaikkialla minne vain päänsä kääntää. Hyvin vähän näkyi mitään ördäystouhua, tietysti loppuviikosta voi tilanne olla hieman eri, meille riitti kyllä mainiosti nämä viikon rauhallisimmatkin päivät.

Bellagiossa oli myös paljon aasialaisturisteja ja yksi syy siihen lienee japanityylinen "puutarha", loksautti kyllä leuan auki tältäkin tytöltä.

Excalibur

Venetianissa oli päivä. Tai siis, hämmentävän aidon näköinen katto :D

Vegasissa tuskin jaksaisi rellestää kokonaista viikkoa, mutta meidänkin viettämät kaksi päivää olivat vähän lyhyt aika. Kuvittelisin, että nelisen päivää voisi olla sopiva siihen, että haluaa ihmetellä valoloistoa, syödä hyvin, shoppailla hiukan ja käydä vaikka katsomassa jonkin show'n. Bellagion suihkulähteet olivat todella ihana kokemus, katselin sitä aivan sydänsilmäemojin näköisenä ja mietin vaan että äiti todennäköisesti tykkäisi siitä yhtä paljon (: Vegasinhan sanotaan olevan maailma pienoiskoossa, ja tulihan siellä nähtyä mm. videollakin mainitut Eiffel-torni ja Vapaudenpatsas sekä Venetsian gondolit. Huikea paikka ja huikea kokemus, kyllä melkein allekirjoitan sen, että jokaisen matkailusta pitävän tulisi tämä kaupunki nähdä ja kokea.

Vegas-vinkkinä muuten mainittakoon vielä se, että vielä toistaiseksi Stripin varrelle ja useimpiin parkkihalleihin on ilmaista pysäköidä. Kuulemma suunnittelevat pysäköinnin muuttamista maksulliseksi, mutta vielä ainakin kannattaa tilanne hyödyntää mikäli oma hotelli ei ole aivan ympärivuorokautisten karnevaalien ytimessä.

USA trip: Grand Canyon

NONIIN!

Sunnuntaina 10.4. oli ainakin meikäläiselle reissun odotetuin päivä, sillä iltapäivällä suunnattiin Flagstaffista reilun tunnin ajomatkan päässä olevalle Grand Canyonille upeiden kuvien ja henkeäsalpaavan hienon auringonlaskun perässä. Noh, matkalla ripsotteli vettä ja tummia pilviä näkyi vähän siellä sun täällä, mutta koko ajan oltiin optimistisia että ehkä sateet menevät ohi ennen kuin päästään kanjonin kansallispuiston alueelle. Yeah right, kastuttiin heti ekalla view pointilla ja vaikka loppua kohden sade hellitti, niin kanjoni oli niin täynnä sumua ettei meinannut hyvällä tahdollakaan nähdä mitään. Ennustin että olisin liikuttunut kyyneliin tuon luonnonihmeen ensimmäistä kertaa nähdessäni, mutta lähellä oli etten itkenyt ihan vain ketutuksesta :D

Seuraava video tiivistää päivän fiilikset aika hyvin, näin jälkeenpäin katsoessa naurattaa tuo oma surkeus mutta silloin se tuntui hetkelliseltä maailmanlopulta.

Oltiin jokseenkin hiljaista tyttöä ja poikaa kun ajeltiin kanjoneilta takas majapaikkaan. Päätettiin jo, että kun täällä asti ollaan niin otetaan maanantaiaamuna uusi yritys vaikka se maksaisi uudestaan sen 30 dollaria, kunnes Mikko hoksasi, että yhdellä maksulla saa käydä siellä puistossa kuuden päivän ajan! Se vähän kohotti tunnelmaa (:

Odottavin mieli ja pieni pelko ahterissa sitten seuraavana aamuna takaisin pelipaikalle, aamupäivän aurinko pilkahteli pilvien raoista eikä sateesta tai sumusta ollut tietoakaan. Mentiin tällä kertaa ns. pääportista, sillä meillä ei ollut tarkoitus ajaa näköalareittiä kokonaan vaan meillä oli tähtäimessä täältä netin syövereistä löytämäni "salapaikka". Paikka sijaitsee noin mailin South Entrancelta itään päin ja on nimeltään Shoshone Point, löytyi meillä ainakin ihan googlemapsista, joten tallennettiin se etukäteen ladatulle offline-kartalle. Mese pienelle hiekkaparkille ja parisen kilometriä aamulenkkeilyä näköalapaikalle. Oli ihan jännä myös nähdä kansallispuiston luontoa muutenkin kuin auton ikkunasta ja kanjonin reunalta (:

 Ja voi vehnä. Todellakin sen tarpomisen arvoista.

Meidän lisäksemme paikalla ei näkynyt kuin yksi vanhempi mies joka vastaantullessa kehui näköalaa mahtavaksi. Sydän pamppaillen pujoteltiin puiden väleistä kielekkeelle ja montut auki jäätiin tuijottamaan edessä avautuvaa maisemaa. Aivan tajutonta! Lisäksi paikka on niin kaukana virallisista view pointeista että oli täysin hiljaista lukuunottamatta luonnonääniä ja hetkittäin jossain kaukana pörisevää helikopteria.

Itse käytin hiljaisuuden hyväkseni ja tasoittelin vähän reissukokemusten pökerryttämää mieltäni pienellä mediaatiohetkellä. Teki gutaa! Pojatkin istuivat monta minuuttia hiljaa ja vain ihmettelivät edessä aukeavaa näköalaa.

Nelliina tosiaan kirjoitti havainnollistavan postauksen Grand Canyon -vierailusta karttoineen päivineen, joten päivitän tilannetta vain sillä että maksu on nykyään 30 dollaria (: Mentiinkin ensimmäisenä päivänä juuri tuolta East Entrancesta ja tosiaan huonommallakin säällä eteläportilla oli selvästi jonoa. North Rim'hän ei ollut meille edes mahdollinen, sillä se on auki vain kesäkautena eli toukokuun puolivälistä alkaen, ehkä siis ensi kerralla ;)

Lienee sanomattakin selvää, että paikalta poistuttiin melkoinen hymy naamalla ja sanottakoon, että paikan hiljaisuus oli hyvä nollaushetki ennen reissun seuraavaa etappia eli Las Vegasia......!

P.S. Allekirjoittaneelta saattoi pari kyyneltäkin vierähtää, kun lähes elämänmittainen unelma oli siinä silmien edessä kaikessa valtavuudessaan :')

USA trip: Kaliforniasta Arizonaan

Lauantaina 9.4. jätettiin toistaiseksi Los Angelesin metropoli taaksemme ja lähdettiin painelemaan Interstate 40:ää itään kohti Arizonaa ja Grand Canyon -tukikohtaamme Flagstaffia, osittain vanhan Route 66:n maisemia ihaillen. Eipä tarvinnut kauas kaupungista ajaa kun maisema muuttui radikaalisti ja yhtäkkiä oltiinkin aikalailla keskellä ei mitään, vain vuorotellen autiomaata ja vuoristoa silmänkantamattomiin. Oli melkoinen hämmennys bongailla teiden varsilta Next Services 50 miles -kylttejä, yritettiin käsittää, että nyt ollaan TODELLAKIN middle of nowhere.

Nuo Niken Dri-fit -trikoot oli kyllä paras ostos reissua varten, supermukavat päällä joten kiskaisin ne jalkaan jokaiselle pidemmälle ajomatkalle ja korkeampi vyötärö takaa sen ettei ahteri vilku kun nousee autosta.

Aina välillä matkan varrelle osui sympaattisia pikkukaupunkeja ja -kyliä, poikettiin tankkaamassa sekä auto että itsemme mm. Needlesissä sekä Seligmanissa, joista jälkimmäinen oli täynnä Route 66 -putiikkeja. Kuulemma tuo Kingmanista Seligmaniin kulkeva tie on viimeinen alkuperäinen pätkä tuota legendaarista Mother roadia, loput on enemmän tai vähemmän uusittuja teitä.

Flagstaffissa meillä oli varsin viihtyisä Baymont Inn -hotelli parin kilometrin päässä keskustasta. Ensimmäisenä iltaa käytiin vain Nelliinan suosittelemassa Alpine Pizzeriassa ja muuten ihmeteltiin tuota pikkukaupunkia. Valitettavasti kuuluisa Weatherford-hotelli oli juuri rempassa, joten ei päästy sinne ihastelemaan, mutta taidettiin jo vähän päättää että Flagstaffiin on tultava joskus uudelleen, niin sitten varataan huone nimenomaan Weatherfordista. Siellä kuulemma kummitteleekin, cool! :D

Bongattiin Grand Canyonin lisäksi pari pienempää nähtävyyttä Flagstaffin ympäristöstä, joten autonpenkkiä kulutettiin myös siirtymisten välipäivinä varsin tehokkaasti. Suunnitelmissa oli käydä Canyon Diablon aavekaupungissa ja meteoriittikraaterilla, mutta aavekaupunkiin johtava tie oli sen verran offroadia ettei uskallettu mesen kanssa ajaa sinne asti ja toiseen oli suolainen 18 dollarin pääsymaksu o_O bongattiin sentään pieni hylätty kylä, jossa sai hyvät Walking Dead -vibat ;)

Ja tosiaan, reissusuunnitelmassa oli sunnuntaille Grand Canyon -visiitti, mutta se meni niin vihkoon että päätettiin suosiolla ottaa uusi yritys maanantaiaamuna ennen siirtymistä Vegasin välkkeeseen ja oli kyllä paras päätös ikinä. Jätetään ne hyvät kuvat ihan omaan postaukseen ja laitetaan tähän osviittaa siitä miksi koko matkan kohokohta meinasi jäädä väliin.

Allekirjoittanut tykkäsi Arizonasta todella paljon, tuli melkoinen palo tuolle Route 66 -roadtripille :D Onneksi Tommi oli samaa mieltä, Flagstaff oli yksi reissun kivoimpia paikkoja eli sinne hyvin todennäköisesti suuntaamme joskus uudestaan. Las Vegasin överiys oli melkoinen kontrasti Arizonan avaruuteen ja seesteisyyteen nähden, mutta tuo sympaattinen osavaltio oli kyllä varsin mukava hengähdyspaikka kahden suurkaupungin välissä (:

USA trip: Los Angeles pt. II

Perjantaina 8.4. oli vuorossa Hollywood ja Walk of Fame. Ilma ei vieläkään ollut ihan kuin morsian, joten pienessä tihkusateessa saatiin tuijotella jalkoihimme lempparijulkkisten nimiä etsiskellen. Lähes joka kadunkulmassa saatiin myös kaupustelijoita kimppuumme, ei kyllä yhtään kiinnostanut lähteä parin tunnin kiertoajelulle avomallisessa pikkubussissa kun ne menivät pitkälti samoja reittejä mitä oltiin omalla vuokramesellä kruisailtu. Onneksi yhtä yli-innokasta kaupittelijaa lukuunottamatta riitti kun kohteliaasti sanoi no thanks.

 

Legen - wait for it - dary!

Eräs lempparihahmonikin oli saanut oman tähden (:

 

Chinese Theatren edessä oli mukavan väljää, paikalla oli vain muutama pakollinen aasialaisturistiryhmä :D

 

Vincen kalossi on vähän meikäläisen töppöstä isompi o_O

 

Pöndet Hollywood Boulevardin tuliaiskrääsäkaupassa. Aivan tajutonta.

Kotimatkalla kurvailtiin taas Mulholland Drivea pitkin. Parilla näköalapaikalla bongattiin myös edellämainittuja turistibusseja, kävi vähän sääliksi kaikkia niitä shortsisankareita... *hrr*

Lauantaiaamuna lähdettiin tosiaan ajamaan kohti Arizonaa ja Grand Canyonia, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa (:

USA trip: Los Angeles pt. I

Keskiviikkona 6.4. oli aamulla ihan mieletön keli, joten lähdettiin heti aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Beverly Hillsiä ja Santa Monicaa. Mikko kettuuntui Sunset Boulevardin ruuhkiin ja koukkasi pienemmille teille johdattaen meidät legendaariselle Mulholland Drivelle. Siellä oltiin taas melkoisen O_____O -ilmeellä kun äimisteltiin toinen toistaan hienompia taloja ja niiden välistä pilkahtelevaa maisemaa. Pysähdyttiin myös pariin kohtaan ottamaan kuvia ja ihastelemaan alhaalla näkyvää kaupunkia.

Ilma viileni kun päästiin vuorilta alas rannalle ja jostain ilmestynyt sumupilvi teki maiseman todella harmaaksi. Vähän harmitti kun oli koko päiväksi luvattu lämmintä ja meillä oli uimakamppeetkin mukana, mutta ei viitsitty edes kastaa varpaita tyyneenmereen. Käytiin kuitenkin kävelemässä Santa Monica Pier'ssä ja otettiin lounaaksi erittäin maistuvat Japadogin hodarit (Anthony Bourdain approves!). Meikäläinen pääsi taas kuvaan jonkun aasialaisen turistin kanssa, liekö syynä hiustenväri vai mikä... :D Santa Monicasta käveltiin Venice Beachille asti ja ohitettiin mm. legendaarinen Muscle Beach, tuo kehonrakennusbuumin pyhä alkupiste. Illalla käytiin vielä yksillä hotlan läheltä löytyvässä Mohawk Bendissä, jossa löytyi hanasta n. 70 eri olutlaatua.

paita Lindex / alla bandeautoppi Pieces / shortsit Seppälä / tossut Skopunkten / reppu Marimekko

Torstaina oli yhä todella ankea sää, joten lähdettiin vain ajelemaan ja päädyttiin pyörähtämään Walmartissa ja Rossissa. Melkoisia mestoja molemmat, Amerikassa kaikki todellakin on suurta... Majapaikassamme on vähän yksipuolinen aamupala, joten ostettiin Walmartista vähän tykötarpeita tuleville aamuille. Kauppareissun lopuksi poikettiin vielä In 'n Out Burgerissa, myöskin Anthony Bourdainin suosittelema paikka :D

Kiiruhdettiin hotlalle ennen iltapäivän ruuhkia ja meikä kiskaisi pienet päikkärit ennen lähtöä Downtowniin, ohjelmassa oli nimittäin NHL-matsi Staples Centerillä! Kyseisen ottelun liputhan olivat maaliskuussa ensimmäinen hankinta lentolippujen ostamisen jälkeen... ;) Päätettiin kaikista ennakkokäsityksistä huolimatta kokeilla julkista liikennettä ja kyllähän sitä jo iltapäiväneljän aikaan oli bussissa jo jos jonkinlaista hiihtäjää. Yksi yritti myydä Tommille puhelintaan ja toinen kyseli hirveästi kaikkea kun kuuli että olemme Suomesta. Päätetiin, että kotimatka taitetaan varmuuden vuoksi taksilla...

Oltiin Downtownissa hyvissä ajoin ennen peliä, joten alettiin etsiä sopivaa ruokapaikkaa ja bongattiinkin hallin vierestä (sori, taas) legendaarinen Hooters! Pohdin olisiko ruoka aivan shaibaa kun kyseinen ketju on kuuluisa jostain ihan muusta syystä, mutta sinihomejuustoburgeri meni heittämällä top-vitoseen! Tippeineen kolme annosta (+kaksi olutta ja yksi cokis) kustansi $70, aika perushintatasoa siis.

 

Sitten olikin aika siirtyä Staples Centeriin jännittämään paikallismatsia LA Kings vs. Anaheim Ducks. Pojilla meinas tulla suru puseroon, kun areenalla ei hyväksytty suomalaista ajokorttia henkilöllisyystodistuksena, joten Bud Lightit jäivät ostamatta. Ehdottivat tosin että pyydetään joku paikallinen hakemaan pojille oluet, jokseenkin ristiriitaista :D Ostettiin sitten vaan popcorn-ämpäri ja limppari, jotka sai käydä erätauolla uudelleentäyttämässä. Vedinkin heti ekan erän aikana hirveät poppariöverit.... Tauolla törmättiin myös yhteen suomalaispariskuntaan, olivat vielä raumalaisia!

Halli oli lähes täynnä, oli suomalaiselle pieni shokki kun 18 000 ihmistä ympärillä huutaa lähes taukoamatta. Allekirjoittanut tosin pahoitti mielensä kun yleisöä suorastaan yllytettiin haukkumaan vierasjoukkuetta, ihan jäätävää settiä! Itse ottelu oli kuitenkin mielenkiintoinen, vähän menevämpi meininki kuin esim. SM-liigan matseissa ja kotijoukkue voiton sitten vei lukemin 2 - 1.

Pelin jälkeen lähdettiin etsimään taksia, mutta yksikään kuljettaja ei suostunut lähtemään majapaikkamme suuntaan o_O Päädyttiin lopulta kävelemään se reilun kolmen mailin matka, loppuvaiheessa vähän pimeitä katuja kuumotellen ja rahoja siirrellen parempaan piiloon. Tuli sitten sekin koettua, onneksi ei saatu seuraksi mitään laitapuolen kulkijoita vaikka matkan varrella ohitettiinkin monta koditonta :/

Taidan jättää tämän päivän eli perjantain selostukset seuraavaan postaukseen, tästä tulee muuten ihan hävyttömän pitkä :D Nyt nukkumaan, huomenna pitkä ajomatka Arizonaan edessä!

(Edit. Julkaisupäivänä näkyy olevan 9.4., mutta kahdeksannen päivän iltana tätä täällä kirjoitan.)

USA trip: Lähtöpäivä 5.4.2016

Heräiltiin parin tunnin yöunien jäljiltä hiukan ennen kolmea, kyyti saapui n. 3:40. Helsinki-Vantaalla oltiin hyvissä ajoin, check-in oltiinkin tehty etukäteen joten ei muuta kuin matkalaukut baggagedroppiin ja aamupalalle! Pari tuntia siinä sai kuluttaa ennen koneeseen siirtymistä ja kuultiin että Losin lento lähtee Arlandasta myöhässä. Pohdittiin vaatiiko tilanne toimenpiteitä, mutta päätettiin jättää hommat välilaskulle. ARN-LAX on muuten kohtalaisen tuore lentoreitti, maaliskuun puolivälissä avattu :O Ja olihan kone yllättävän täynnä lentoajankohdasta huolimatta (tiistai ja lomakausien ulkopuolella).

Pitkästä aikaa lentokoneessa niin tulihan sitä hiukan jännitettyä ja nousun aikana puristinkin Tommin kättä ihan kiitettävästi. Lento lähti Helsingistä kahdeksalta ja kesti sen vajaan tunnin, korvat sentään pysyivät suht normaalina koko lennon ajan, kunhan nousun ja laskun aikana söi koko ajan pastillia tai purkkaa. Arlandassa käytiin kyselemässä jatkolennon tilannetta ja päätettiin syödä varhainen lounas sekä nauttia yhdet oluet sen kunniaksi että Mikollakin oli kuulemma vihdoin tipahtanut insinööritodistus postiluukusta (: Soitettiin myös Sixtille ja varmistettiin, että kai siellä joustetaan vuokra-autojen noutoajoista mikäli lento on myöhässä ja hyvillä mielin noustiinkin lopulta Losin koneeseen aika tarkkaan kaksi tuntia alkuperäisestä jäljessä, 11:55. Kone oli mukavan iso, mutta kyllä silti joutui melkoisesti käyttämään mielikuvitusta löytääkseen hyvän nukkuma-asennon :P Montaa hetkeä ei kuitenkaan tullut nukuttua, yhteensä ehkä pari tuntia siitä 10,5 tunnin lennosta. Itse olen reissannut pelkästään Euroopassa, joten lentomatka oli tuplasti pidempi kuin mihin oli tottunut. Onneksi jokaiseen penkkiin kuului pieni viihdekeskus, katselin pari leffaa ja pelasin yhtä ärsyttävää sanapeliä :D

Perillä Los Angelesissa oltiin 13:30 paikallista aikaa, laskeskeltiin että Suomessa ollaan jo siirrytty keskiviikon puolelle. Siinä vaiheessa oltiin oltu reissun päällä jo noin 20 tuntia, joten ei juurikaan naurattanut ne jenkkien ihan järkyttävät maahantulotarkastusjonot! Varmaan puolitoista - kaks tuntia meni siinä jonon madellessa ja ihmisten singahdellessa paikasta toiseen paikallisten poliisien/turvamiesten ohjaamina. Lopulta päästiin todella randomisti muutaman muun suomalaisen kanssa tyhjälle asiointipisteelle ja siinä ei sitten mennytkään montaa hetkeä. Me voitiin Tommin kanssa avioparina täyttää yhteinen tullilappu ja tiskillä otettiin vain molemmilta sormenjäljet sekä kasvokuva ja sitten hiihdettiin hirveää vauhtia etsimään matkalaukkuja. Koska laskeutumisesta oli jo kulunut useampi tunti, niin missään ei lukenut enää lentomme tietoja eivätkä työntekijätkään tuntuneet tietävän mistä etsiä. Onneksi yksi sitten oli kartalla ja huikkasi SASin lennolta tulleiden laukkujen sijainnin, niin sieltä kamat mukaan ja ulos. Tosin matkalla oli vielä yksi tarkastus, nimittäin maahantulotarkastuksessa saadun tullikaavakkeen antaminen virkailijalle ennen ulko-ovea. Ilmeisesti nämäkin byrokratiat oli kerran elämässä koettava asia... Sieltä sitten vihdoin ulos mukavaan +20 asteen lämpöön ja shuttle-bussilla Sixtin autovuokraamolle.

Auto saatiin äkkiä, ennakkoluuloistani huolimatta varsin näppärännäköinen Mersu. Tottakai osuttiin sitten kaikista viivästyksistä johtuen juuri pahimpaan iltapäiväruuhkaan ja parinkymmenen kilometrin matkaan meni aikalailla se puolitoista tuntia :D Tulipahan SEKIN koettua ja kyllä oli maisemat niin upeat ettei juurikaan ehtinyt harmistua.

Illalla käytiin vain lähikaupassa ostamassa pari vesipulloa ja hakemassa iltapalapizzat ja unta kiskottiin naamariin se kymmenisen tuntia :D 

P.S. Laitan kaikkiin reissupostauksiin tuon usatrip-tagin niin löytyvät kaikki samasta paikkaa. 

We're outta heah!

Jassoo, tässä sitä istutaan aamukahvilla Helsinki-Vantaalla, parin tunnin päästä matka vie Tukholman kautta Los Angelesiin. Wish me luck ja yritän tännekin rustailla välillä pientä matkapäiväkirjaa (: voi myös seurailla instagramissa ja twitterissä hashtagilla #paimionparonitisollakirkolla :D

Kiitti ja hei, palaillaan asiaan Atlantin toisella puolella!

Seurantaan!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

 ... tai instagramista...

... jopa twitteriin ilmestyy aina välillä jotain nasevaa 8)

 Nyt takaisin pakkaamisoperaation kimppuun, erittäin hyvää viikonloppua kaikille! (:

Kuukausi ilman sosiaalista mediaa

Tommi sai helmikuun lopulla päähänsä, että kokeilee millaista on elää kuukausi ilman somea. Pannassa olivat mm. facebook ja twitter, viestipalvelu whatsapp oli kuitenkin sallittu yhteydenpitoväline. Kyllähän sitä ihmeteltiin tovi jos toinenkin ja pitkin maaliskuuta äimisteltiin, että vieläkö se jaksaa. Karkauspäivän iltana mä vaihdoin Tommin fb-tilin salasanan ja Tommi itse poisti puhelimestaan myös twitter- ja periscope-sovellukset. Tänä aamuna töistä tullessani kerroin vaihtamani salasanan ja naamakirjassa kuulemma odotteli rapiat 180 notificationia.

Eilen illalla sitten kyselin fiiliksiä ja päätin vähän haastatella miestä tänne blogiin, sopii kuitenkin aihepiiriin vallan mainiosti (: Ja vaikka itsekin olen kohtuuden ja kultaisen keskitien kannattaja, niin silti valitettavan suuri osa päivästä menee puhelin kourassa, joko instagramia selaillen tai Candy crush sagan karkkimaailmassa. 

Idea somettomuuskokeiluun tuli kuulemma Esko Valtaojan haastattelusta ja uteliaisuus siihen, miltä maailma näyttää ihan livenä ilman sosiaalisen median tapaisia häiriötekijöitä. Taitaa olla ilmassa samaa mediaähkyä, jota itsekin aina säännöllisin väliajoin poden. Tommi kertoi, että pari päivää somettomuuden jälkeen olo oli outo, mutta tilanteeseen tottui nopeasti. Yhteydenpito hieman vaikeutui, sillä kaikki kaverit eivät käytä whatsappia, mutta mitään olennaista ei kuitenkaan jäänyt sopimatta somelakon takia. Kuulemma ärsytti välillä, kun olisi halunnut facebookista tarkistaa jotain, esimerkiksi tapahtumien lisätietoja. 

Kuukauden aikana tuli kuulemma huomattua, että pelkkien nettisivujen varassa jää helposti infopimentoon, sillä yrityksetkin päivittävät sosiaalista mediaa ahkerammin kuin muita väyliä. Ja tosiaan kaikki tapahtumat löytyvät todennäköisemmin facebookista kuin mistään muualta. Twitterissä Tommi seuraa pääsääntöisesti urheiluun liittyviä henkilöitä, mutta facebookittomuus (kyllä, se on sana :D) tuntui kuitenkin konkreettisemmin.
 

Mitkäs fiilikset oli sitten kuukauden päätteeksi? Kokemuksena hyvä, kyseenalaisti vähän omaa somekäyttäytymistä ja oppi arvostamaan sen tuomia mahdollisuuksia nyt eritavalla. Huomasi mihin sosiaalista mediaa oikeasti tarvitsee ja milloin sitä käyttää vaan tottumuksesta. Ja kuulemma facebookin päämäärätön selailu oli tauon jälkeen todella tylsää! Tommi suositteleekin kaikkia kokeilemaan somelakkoa vähintään pari viikkoa, mieluiten se koko kuukausi. Itse en ole vielä kyennyt, tosin oma kompastuskiveni ei ole facebook vaan instagram... Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata vierestä tällaista empiiristä tutkimusta ja ottaa siitä inspiraatiota omaan käyttäytymiseen. 

Mites siellä, pystyisitkö irtaantumaan sosiaalisesta mediasta kuukaudeksi vai tuntuuko pelkkä ajatuskin mahdottomalta? Vai herättikö tämä ajatuksia oman somekäyttäytymisen osalta?